Talouspolitiikassa tarvitaan kansainvälisesti entistä enemmän ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä ratkaisuja. Rio+20-kokouksessa on tilaisuus tuoda esille konkreettisia välineitä siitä, miten vihreän talouden avulla voidaan vähentää köyhyyttä ja lisätä hyvinvointia. Vihreän talouden avulla tulisi kyetä luomaan uusia ihmisarvoisia työpaikkoja luonnon kantokyvyn puitteissa. Maapallon kohtalonkysymys on joka tapauksessa se, miten köyhyyttä ja eriarvoisuutta vähennetään ympäristön kannalta kestävällä tavalla. Eriarvoisuuden vähentäminen on yksi Suomen kehityspolitiikan ja kehitysyhteistyön kolmesta läpi leikkaavasta tavoitteesta. Suomen kehityspoliittinen ohjelma linjaa, että kehitysyhteistyöllä tuetaan sellaista yhteiskuntapolitiikkaa, joka lisää yhdenvertaisia mahdollisuuksia sosiaaliseen, taloudelliseen ja poliittiseen osallistumiseen sekä peruspalveluiden ja -turvan saatavuuteen. Ensiarvoisen tärkeää onkin käydä keskustelua siitä, miten konkreettisesti eriarvoisuuden vähentäminen ja sen tavoitteleminen näkyy niin kutsutun vihreän talouden edistämisessä ja millaista rakennemuutosta se esimerkiksi edellyttää taloudessa.

Suomessa kotihoidon tukea ja päivähoitoa on kehitetty rinnakkain. Meillä on vahva ja erittäin laadukas päivähoitojärjestelmä, mutta sen rinnalla on tuettu myös perheiden mahdollisuuksia hoitaa pienet lapset kotona. Kotona tehtävä hoivatyö on arvokasta, ja yhteiskunta on halunnut sitä tukea.

Nykyisin pienten lasten perheistä peräti 87 prosenttia käyttää kotihoidon tukea ainakin jonkin aikaa vanhempainvapaan päätyttyä. Käytännössä lähes kaikissa kotihoidon tukea saavissa perheissä lasta hoitaa kotona äiti. Äitien osuus kotihoidon tukea saavista vanhemmista on 98 prosenttia. Naiset käyttävät myös vanhempainvapaita enemmän kuin miehet.

Naisen pienempi palkka on keskeinen syy siihen, että perheissä äidit jäävät huomattavasti isiä useammin kotiin hoitamaan lapsia. Kotihoidon tuesta muodostuu naiselle köyhyysriski, jos hän hoitaa useita lapsia peräjälkeen kotona ja hänen poissaolonsa työmarkkinoilta pitkittyy. Avioeron sattuessa kotihoidon tuki muodostuu köyhyysloukuksi äidille, ei työelämässä mukana olleelle isälle. Sukupuolittuneen köyhyyden vähentämiseksi vanhempainvapaita ja kotihoidon tukea on kehitettävä tavalla, joka kaventaa naisten ja miesten välistä palkkakuilua.

Arvoisa puhemies! Vihreän eduskuntaryhmän mielestä on tärkeää pohtia, miten vanhempainvapaat, kotihoidon tuki mukaan lukien, jakautuisivat tasaisemmin molempien vanhempien kesken. Kannatamme vanhempainvapaisiin joustavaa 6+6+6-mallia, jossa molemmille vanhemmille varattaisiin oma henkilökohtainen jaksonsa vanhempainvapaata ja kolmasosan vapaasta vanhemmat jakaisivat sopimallaan tavalla. Tällainen malli on jo käytössä monessa Pohjoismaassa. Pohjoismaiset kokemukset kertovat, että isäkiintiö lisää selvästi perhevapaiden käyttöä miesten keskuudessa. Isät käyttävät perhevapaapäivistä Suomessa vain noin 9 prosenttia, kun Ruotsissa isien osuus on yli 20 ja Islannissa yli 30 prosenttia.

Malli, jossa osa perhevapaista on kiintiöity isälle, lisää tasa-arvoa, sillä se jakaa perhevapaat tasaisemmin molempien vanhempien kesken. Siten se edistää äitien mahdollisuuksia osallistua työelämään, vähentää naisten syrjintää työmarkkinoilla sekä kaventaa naisten ja miesten välisiä tuloeroja. Pohjoismaisten kokemusten mukaan isän perhevapaan käyttö lisää kokonaisuudessaan perheen hyvinvointia ja vähentää myös avioeroriskiä. Niinpä perhevapaiden tasapuolisempi jakaminen molempien vanhempien kesken on myös lapsen etu.

Arvoisa puhemies! Pienten lasten perheiden työllisyysastetta kannattaisi Vihreän eduskuntaryhmän mielestä nostaa parantamalla lapsiperheiden mahdollisuutta tehdä osa-aikatyötä. Mahdollisuus osa-aikatyöhön vähentäisi myös yksinhuoltajaperheiden köyhyyttä. Nykyisin osapäivätyö on pienen lapsen vanhemmille vain harvoin taloudellisesti kannattavaa, varsinkaan yksinhuoltajille. Palkkatulojen ja osittaisen hoitorahan suhdetta pitäisi parantaa niin, että osa-aikatyö tulisi nykyistä kannattavammaksi.

Arvoisa puhemies! Tutkimusten mukaan akateemisesti koulutetut äidit palaavat muita äitejä useammin töihin heti vanhempainvapaan jälkeen. Sen sijaan pelkän peruskoulutuksen varassa oleville naisille töitä ei välttämättä ole tarjolla, ja siksi kotihoidontukikausi pitkittyy. Lasten hoitaminen kotona on kaikkein suurin köyhyysriskiä lisäävä tekijä äideille, joiden koulutus on jäänyt pelkkään peruskouluun. Näillä äideillä ei useinkaan ole työpaikkaa, johon palata, kun lapset ovat kasvaneet. Tästä syystä kotihoidontukijaksot pitkittyvät. Työllisyysasteen nostamiseksi ja köyhyyden vähentämiseksi on keskeistä, ettei kenenkään koulutus jäisi pelkän peruskoulun varaan.

Äitien työllisyysastetta nostaisi sekin, jos puolison tulot eivät leikkaisi työmarkkinatukea. Nyt kotihoidon tuki voi olla äidille taloudellisesti kannattavampi vaihtoehto, jos hän työnhakijaksi ilmoittauduttuaan saa pelkkää työmarkkinatukea, jota puolison tulot leikkaavat. Perhemalli, jossa vaimo on miehensä tuloista riippuvainen, on menneestä maailmasta. Perhe-etuuksien tulee vihreiden mielestä olla henkilökohtaisia niin, ettei sosiaaliturva ole riippuvainen puolison tuloista.

Arvoisa puhemies! Kotihoidon tuen lyhentäminen koskisi noin 15 000 perhettä ja 22 000 lasta. Kotihoidon tuen leikkaaminen kasvattaisi merkittävästi päivähoidon kustannuksia. Päivähoitohenkilöstöä ja -tiloja tarvittaisiin huomattavasti lisää. Lyhyellä aikavälillä näitä tuskin olisi kunnissa mahdollista riittävästi järjestää. Uhkana olisi päivä-hoidon laadun heikentyminen.

Päivähoidon joustavuutta sen sijaan kannattaisi lisätä. Pitää olla mahdollista valita osapäivähoito, jos se on perheen kannalta paras vaihtoehto, ja maksaa vain niistä tunneista, jotka lapsi on päivähoidossa. Nykyisin päivähoitomaksut eivät välttämättä kannusta osa-aikahoidon käyttöön, kun monet kunnat perivät osa-aikaisesta päivähoidosta suhteettoman suuren maksun.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä arvostaa suomalaista laadukasta päivähoitojärjestelmää, samoin kuin sitä suunnattoman arvokasta hoivatyötä, jota meillä kodeissa tehdään joka päivä. Samalla pidämme tärkeänä päivittää sosiaaliturvaa ja perhepolitiikkaa siten, että tasa-arvo kasvaa, palkkaerot kapenevat, köyhyys vähenee ja perheiden hyvinvointi lisääntyy.

Puhemies Eero Heinäluoma: Arvoisa edustaja, huomautan aikarajoituksesta.

Puhuja: Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä kannattaa yksinkertaiseen päiväjärjestykseen siirtymistä.

Tulevat sukupolvet eivät selviä palveluiden rahoittamisesta, ellemme uudista kuntarakenteita. Meillä jää joka päivä enemmän ihmisiä eläkkeelle kuin tulee työelämään. Tarvitsemme suurempia kuntakokonaisuuksia paitsi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämiseen myös asuntopolitiikassa.

Nykyisillä rakenteilla alueellisen eriarvoisuuden kasvamista on mahdotonta pysäyttää. Verokilpailu on epätervettä, ja kunnat ovat hyvin epätasa-arvoisessa asemassa väestöpohjansa suhteen. On kuntia, joissa asukkaiden keski-ikä hipoo 60:tä eikä veronmaksajia kohta enää ole. Toisaalta on kuntia, jotka kantavat paljon suuremman vastuun asunnottomista maahanmuuttajista ja työttömistä kuin toiset kunnat. Tällaisella Suomella ei ole sosiaalisesti kestävää tulevaisuutta. Kuntauudistus ei siis ole mikään itseisarvo, mutta yhdenvertaisten palveluiden ja kansalaisten hyvinvoinnin takaaminen on itseisarvo. Vanhuksista ja sairaista huolehtiminen on itseisarvo.

Tietenkään kuntarakenneuudistus ei yksin takaa toimivia palveluita. Siksi on tärkää, ettei hallitusneuvotteluissa sovittu sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden uudistaminen jää kuntauudistuksen jalkoihin. Sote-uudistus on tämän hallituskauden tärkein ja kaikkein kiireellisin uudistus. Terveyserot ovat revenneet huolestuttaviksi. Terveyspalveluiden suhteen ihmiset ovat niin eriarvoisessa asemassa, että se on jo huutava eettinen ja moraalinen ongelma. Mahdollisuudessaan saada esimerkiksi mielenterveyspalveluita ihmiset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa sen mukaan, missä sattuvat asumaan. Vaikka kuntauudistuksella ei vielä tätä tilannetta yksin ratkaista, kuntauudistus on kuitenkin välttämättömyys, jotta terveydenhoidon rakenteita päästään uudistamaan siten, että palvelut pystytään rahoittamaan ja järjestämään kaikkialla Suomessa.

Keskeistä kuntauudistuksessa eivät siis ole rajat, kuten täällä on todettu, vaan palvelut. Liian pieneen kuntaan ei saada pysyvää terveydenhoidon henkilöstöä. Tämä tuottaa yhä enemmän Rääkkylän kunnan kaltaisia ratkaisuja, joissa kaikki palvelut ostetaan yksityisiltä, ellei jotakin tehdä.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa luvataan, että sote-järjestämislain ja muiden sektorilakien valmistelu sovitetaan yhteen valtakunnalliseen kuntauudistukseen sekä aikataulullisesti että sisällöllisesti. On hyvä, että hallitusohjelmassa näin luvataan. Kuntauudistus on vain väline palveluiden pelastamiseksi. Sote-uudistus ei missään tapauksessa saa unohtua eikä hautautua tämän uudistuksen alle. Sosiaali- ja terveyspalvelut on voitava järjestää siten, että ne ovat yhdenvertaiset ja vaikuttavat mutta eivät tuhlaa veronmaksajien rahoja. Kuntarakenneuudistus ei sitä yksin tee. Siksi tarvitsemme myös sote-uudistusta ja pian.

Vain riittävän suuret kunnat voivat kamppailla terveydenhoidon eriarvoistumista vastaan. Kuntajakoa tulisikin pohtia ensisijaisesti terveyspalveluiden näkökulmasta. Kuntatalouden kaikkein vaikein ongelma on sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoittaminen tilanteessa, jossa väestön ikääntyminen nostaa kustannuksia merkittävästi. Terveydenhuollon tehokkuus edellyttää riittävän suurta väestöpohjaa. Sote-alueiden on oltava riittävän suuret, jotta kansalaisten tarvitsemat palvelut voidaan järjestää.

Vihreät ovat ehdottaneet, että sote-asiat annettaisiin miljoonapiirien hoidettaviksi. Myös monikanavaisuutta pitää purkaa. Yksityislääkärikäyntien Kela-korvauksia pitää katsoa kriittisesti. On uskallettava ottaa käyttöön uusia palvelumuotoja. Esimerkiksi sähköisten palveluiden kehittämisessä meillä on paljon tehtävää.

Arvoisa puhemies! Ihmettelen suuresti opposition logiikkaa. Te vaaditte palveluiden tasa-arvoa, mutta vastustatte sellaisia ratkaisuja, joilla tasa-arvoa voitaisiin vahvistaa. Terveyspalveluiden huolestuttava eriarvoistuminen, terveyspalveluiden siirtyminen yksityisten monikansallisten tuottajien hoidettavaksi siellä, minne pysyviä lääkäreitä ei saada houkuteltua, on osoitus siitä, että kuntarakenne ei nyt toimi. Se tuottaa eriarvoisuutta, ja siksi uudistus on aivan välttämätön.

Pikavipit ovat meillä kohtalaisen tuore ilmiö, sillä ensimmäiset pikavippipalvelut aloittivat toimintansa vuonna 2005. Pikavippien määrä on kasvanut huimasti Suomessa viime aikoina, sillä alkuvuodesta pikavippejä myönnettiin kotitalouksille 27 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Tilastokeskuksen mukaan uusia alle 1 000 euron pienlainoja otettiin viime vuonna yhteensä reilusti yli miljoona kappaletta. Keskimääräinen lainamäärä oli kohtuullisen pieni, 206 euroa. Tosin pikavippien ottajat ovat usein samoja henkilöitä.

Tärkeintä tietysti olisi, että jokaisen toimeentulo olisi sillä tasolla, ettei kenenkään tarvitsisi turvautua pikavippeihin. Pikavippejä ottavat tutkimusten mukaan etenkin työttömät, yksinhuoltajat ja muut pienituloiset. Tämä kertoo siitä, että vippejä tarvitaan vähimmäistoimeentulon rahoittamiseen, kuten ruuan ostamiseen ja puhelinlaskujen maksamiseen.

Viime hallituskaudella tiukennettiin vippien saamisen ehtoja muun muassa yökiellolla. Tiukennus ei ole ollut riittävä toimi pikavippien aiheuttamien vahinkojen korjaamiseksi. Ihmiset, jotka turvautuvat pikaluottoihin esimerkiksi ruuan hankkimiseksi, ovat usein jo valmiiksi hyvin heikossa elämäntilanteessa. Kaikilla ei ole läheisiä, joilta lainata pieniä summia rahaa välttämättömiin hankintoihin.

Pikaluottojen sijaan köyhimpien tulisi saada ruokarahat tarvittaessa sosiaalitoimistosta. Harkinnanvaraiseen toimeentulotukeen tarvitaan lisäresursseja. Samaan aikaan on selvää, ettei luottoa tulisi antaa, jos takaisinmaksukykyä ei ole. Maksukyvyttömälle vippi tai laina on hyvin kyseenalainen auttamiskeino, koska se hämärtää luoton armottoman luonteen. Ilmaista luottoa ei ole olemassa, eikä niin saisi uskotella.

Meillä nuorten ylivelkaantuminen on vakava ongelma monesta syystä. Kun nuori ottaa pikavipin, sitten toisen ja kolmannen lyhentääkseen edellisiä lainoja, ollaan jo velkakierteessä. Pikavipit eivät yksinään tärvele kenenkään taloutta, mutta jos ihmisellä ei ole säännöllisiä tuloja, maksamattomat laskut ajavat ahdinkoon.

Erityisen tuottavaa pikavippibisnes on perintäfirmoille. Pikavippiyritykset ovat perintätoimistojen kultasuoni. Perintäkulut saattavat olla moninkertaisia alkuperäiseen lainasummaan verrattuna. perintäfirmat tekevät voittoa jo valmiiksi maksukyvyttömien ihmisten ahdingolla. Kun perintäkirjeitä alkaa tulla postissa vähän väliä, on tilannetta enää vaikea pelastaa. Silloin on edessä ulosotto ja luottotietojen menettäminen, eikä moni nuori valitettavasti ymmärrä, mitä se merkitsee oman tulevaisuuden kannalta.

Jos lakialoite pikavippien täyskiellosta ei mene läpi, täytyy pikaluottoja koskevaa lainsäädäntöä joka tapauksessa tiukentaa reilusti. Tarvitaan vähintäänkin rajoituksia pikavippimainontaan ja korkokatto perintäkuluille. Perintäkustannukset eivät saisi missään tapauksessa ylittää alkuperäisen velan määrää.

Eräs mahdollisuus olisi luoda positiivinen luottorekisteri, jossa olisi tietokanta pikavipin ottaneista henkilöistä. Sen avulla vippien määrää voitaisiin rajoittaa esimerkiksi kolmeen vippiin kerrallaan. Vaihtoehtona pikavipeille kuntien tulisi kehittää vastuullista sosiaaliluottojärjestelmää. Moni pikavippikierre voisi olla vältettävissä, jos sosiaalista luototusta olisi paremmin tarjolla, ja samoin talousneuvontaa tulisi lisätä.

Pienituloisten aseman parantaminen on olennainen osakokonaisuus hallituksen toimenpideohjelmaa, jonka tavoitteena on vähentää syrjäytymistä, köyhyyttä ja terveyseroja. Toimenpideohjelmassa mainitaan myös sosiaalisen luototuksen kehittäminen yllättävien talousongelmien hoidossa. Ja, kuten täällä on monessa puheenvuoroissa mainittu, oikeusministeri onkin joulukuussa asettanut työryhmän valmistelemaan pikaluottoihin liittyvän lainsäädännön muuttamista, ja tämän työryhmän toimikausi päättyy tämän kuun lopussa. Toivon tietysti, että työryhmältä tulee hyviä ehdotuksia paitsi lainsäädännön kiristämisestä myös sosiaalisen luototuksen kehittämisestä.

Arvoisa ministeri, Suomessa on pitkään puhuttu siitä, että meidän monikanavainen rahoitusmalli pitää yllä eriarvoisuutta terveydenhuollossa. Mitä aiotte tehdä, jotta mahdollisimman pikaisesti voidaan ottaa vakavasti tämän edellä mainitun tutkimuksen tulokset ja ryhtyä kriittisesti tarkastelemaan monikanavaista terveydenhuollon rahoitusmallia ja päästä siihen, että kansalaiset olisivat nykyistä tasavertaisemmassa asemassa suhteessa terveyspalveluihin?

Tällä hallituskaudella koen erittäin tärkeäksi toteuttaa hallitusohjelmakirjausta työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamisesta. Työnteon kannustavuutta ja kannattavuutta tulee lisätä. Nyt perusturvan varassa olevien henkilöiden ei välttämättä kannata ottaa työtä vastaan, kun työstä saatava ansio leikkaa tukia aina samassa suhteessa. Liikkumisen joustavasti työmarkkinoilla osa-aikaisuuden, itsensä työllistämisen ja yrittäjyyden välillä pitäisi olla helpompaa. Sosiaaliturvajärjestelmän ja sosiaalivakuutuslakien tulee pystyä sopeutumaan muuttuneeseen työelämään. Ansiotuloja ja tulonsiirtoja on pystyttävä yhdistämään nykyistä paremmin.

Kuntatalous on kohentunut viime vuonna, mutta talouden heikentyminen on jo heijastunut kuntien verotuloihin. On selvää, että kunnissa joudutaan kiristämään vyötä jatkossakin. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on lausunut, että säästötoimet tulisi toteuttaa siten, että kansalaisten yhdenvertainen oikeus sosiaali- ja terveyspalveluihin ei kärsi vaan että se turvataan.

Kuntauudistuksen yhteydessä on erittäin tärkeää uudistaa sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita, sen rahoitusta ja palveluita. Laadukkaat kaikkien saatavissa olevat palvelut pitää taata vaikeassakin taloustilanteessa. Väestön ikääntyessä tulee vastata kasvavaan palvelutarpeeseen, eikä vanhuksiakaan saa jättää heitteille. Siksi olen erittäin iloinen, että vanhuspalvelulaki on viimein tulossa tällä kaudella.

Terveyspalvelujen saatavuuden lisäksi tulee panostaa ehkäisevään ja kuntouttavaan toimintaan. Terveyden edistämisen ja terveyserojen vähentämisen kannalta vaikuttavia ovat muun muassa perusterveydenhuollon vahvistaminen ja panostaminen ennakoiviin terveystarkastuksiin. Terveyserojen kasvuun tulee puuttua nimenomaan ennakoivilla toimilla. Talousarvioesityksessä tehtiin leikkauksia terveyden edistämisen määrärahoihin mutta jakovaroista saatiin lisäystä, mikä on erittäin hyvä asia. Terveyden edistäminen on tärkeä panostuskohde.

Tuloihin perustuvien terveyserojen kasvuun on puututtava mahdollisimman nopeasti. Hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu väestöryhmien välisen tasa-arvon saavuttamiseksi. Kaikilla pitää olla yhtäläiset oikeudet hyvinvointiin. Terveyserot aiheuttavat huomattavia kustannuksia ja tulonmenetyksiä yhteiskunnalle. Terveyserot ovat karanneet päättäjiltä, kuten Lääkärilehdessä sanottiin äskettäin, ja tähän kehitykseen pitää nopeasti puuttua. Terveydenhuoltojärjestelmä tulee tulevaisuudessa kuormittumaan entisestään. Tarvitsemme muutoksia, jotta terveyspalvelut voidaan taata kaikille tasapuolisesti ilman pakkoa turvautua yksityisiin sairausvakuutuksiin.

Terveydenhuoltojärjestelmän keskeisin ongelma on rahoituksen monikanavaisuus. Rahoitusjärjestelmän monikanavaisuus on mielestäni purettava. Nykyinen järjestelmä, jossa rahoituksesta vastaavat kunnat, Kela, valtio ja joukko muita toimijoita, on aivan järjetön. Monen rahoittajan mallissa kokonaisuuden tehokkuudesta ei vastaa kukaan. Asiakkaat eivät ole keskenään tasa-arvoisia eivätkä aina saa tarvitsemaansa palvelua. Myös Valtiontalouden tarkastusvirasto on puuttunut monikanavaisen rahoituksen ongelmiin. Toivotaan, että ministeriössä otetaan tämä viesti vakavasti.

Tahtoisin myös tietää, mitä kuuluu sille hallitusohjelman kirjaukselle, jossa luvataan parantaa palkkatulojen ja sosiaaliturvan yhteensovitusta, koska se on hirveän tärkeää, jos ajatellaan, että halutaan poistaa näitä työllistymisen esteitä ja parantaa ihmisten mahdollisuuksia yhdistää työelämää ja perhe-elämää, esimerkiksi yksinhuoltajat, tai jos halutaan parantaa osatyökykyisten mahdollisuuksia tehdä töitä. Joko on aloitettu tämmöinen selvitys, miten parannetaan palkkatulojen ja sosiaaliturvan yhteensovitusta?