Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki: Arvoisa pääministeriksikin tituleerattu puhemies! Nämä kolme aluetta, jotka salkussani ovat - nuoriso, kulttuuri ja urheilu - ovat minusta hyvällä tavalla tasapainoisesti nousseet tässä keskustelussa esille.Otetaan tästä nuorisopuolesta. Edustaja Tolppanen oli huolestunut nuorten röökinpoltosta ja keskikaljan kittaamisesta, ja kyllä yksi selkeä viesti on se, että mieluummin sporttia kuin norttia, eli pitää huolehtia siitä, että jokaisella nuorella on mahdollisuus harrastaa urheilua, harrastaa kulttuuria. Yksi keino tähän on se, että me pyrimme jatkossa entistä selkeämmin ohjaamaan tukea seuratasolle, seurataan sitä kautta, että sinne saadaan hyviä valmentajia, ammattimaisia valmentajia, ja toisaalta, jos seurat saavat tukea, niin edellytetään näissä tukikriteereissä sitä, että se huomioidaan myös kuukausi- ja kausimaksuissa, jotka ovat nousseet monille perheille kohtuuttoman korkeiksi ja voivat olla este urheiluharrastukselle. (Matti Saarinen: Hyvä!) Samalla tavalla kulttuurin puolella pitää lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia lisätä. Minä lähtisin siitä, että lapset ja nuoret ovat kiinnostuneita ja innostuneita; kun annetaan mahdollisuuksia, he kyllä käyttävät niitä hyväksi.
Miten kunnat pystytään saamaan tähän mukaan - meillä on tämä lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma hyväksytty. Se pyrittiin tekemään mahdollisimman konkreettiseksi niin, että siellä on suoria ohjeistuksia siitä, miten kuntienkin pitää tehdä lapsi- ja nuorisopolitiikkaa, ja kun nyt määrärahat ovat kohtuulliset tässä tilanteessa - voi sanoa, että oikein hyvässä kunnossa siihen nähden, mikä on talouden tilanne - tällä pyritään ohjaamaan kuntia niin, että lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksiin ja nuorisotyöhön todella panostetaan.
Edustaja Pelkonen nosti esille, annetaanko yhteiskuntatakuussa jotain keppiä. Tämä kuuluu ennen muuta tietysti ministeri Ihalaisen alueelle, ja sitä työryhmä pohtii, mutta kyllä täytyy sanoa, että ei syrjäytyneiden nuorten toimeentulo niin hyvä ole, että sillä herroiksi eletään, ja varsinkin kun viime kaudella vielä tehtiin leikkauksia tähän. Se on harhakuvitelma, että meillä olisi suuri joukko nuoria, jotka elelisivät leveästi leikatulla toimeentulotuella. Kyllä kysymys on siitä, että heillä, jotka on syrjäytetty, ongelma on elämänhallinnassa, siinä, että ei löydetä elämälle suuntaa, ja silloin tarvitaan esimerkiksi tätä etsivää nuorisotyötä. Pitää räätälöidä henkilökohtaisesti uria, joilla pääsee opiskelun, työpajojen, työpaikkojen kautta kiinni siihen elämään. Jos näitä aletaan kepillä entistä enemmän murjomaan, niin siinä mennään ojasta allikkoon, siinä entisestään käpertyvät nämä nuoret sisäänpäin. Jos me haluamme aidosti huolehtia syrjäytetyistä nuorista, silloin pitää henkilökohtaisesti rakentaa niitä mahdollisuuksia.
Urheilun puolelta. Jotta me tulevaisuudessa pärjäisimme huippu-urheilussa, tärkeintä on ruohonjuuritason työ, että meillä on laajasti harrastavat ja osallistuvat lapset ja nuoret, sieltä niitä huippuja tulee. Mutta, totta kai, tarvitaan myös sitten sitä, että ne, jotka ovat innokkaita, ovat lahjakkaita, miten heitä pystytään tukemaan, ja tämä huippu-urheilun muutostyöryhmä, jonka edustaja Heinonen mainitsi, on jättänyt väliraporttinsa, ja ideanahan on se, että luodaan tämmöisiä alueakatemioita. Eli ympäri Suomea tehdään sellaisia keskuksia, joissa pystytään antamaan tukea heille, jotka haluavat panostaa erityisesti urheiluun eri tavoin eri lajeissa. Tämä ajattelun lähtökohta on minusta hyvä, että tällä tuodaan alueellista tasa-arvoa ja tuodaan mahdollisuuksia eri lajeihin.
Mutta tietenkin on niin, että urheilurahoituksesta, mitä valtio antaa, aivan valtaosa, lähes kaikki, tulee veikkausvoittovarojen kautta, ja siellä ei mitään suuria nousuja ole nähtävissä. Jonkun verran pystytään varmasti nostamaan urheilurahoitusta, niin kuin ensi vuoden budjetissakin on, niin kyllä se pitää etsiä sitten myös sieltä urheilun sisältä ja ihan vakavasti arvioida näitä rakenteita, ovatko meidän rakenteemme sellaiset, että ne rahat, joita urheiluun laitetaan, menevät todella toisaalta huippu-urheilun tukemiseen mutta ennen muuta näiden lasten ja nuorten harrastamiseen. Minä olen ilolla laittanut merkille, että esimerkiksi on Nuoren Suomen, SLU:n yhdistymistä, toivon mukaan Kunto on mukana, ollaan näitä viemässä, eli ei niin paljon rakenteisiin vaan nimenomaan suoraan seuroille ja suoraan toimintaan sitä rahoitusta.
Kulttuurin osalta edustaja Savola pohti kulttuuritapahtumien rahoitusta. Siinä on selkeästi se, että pitää arvioida kulttuuritapahtumien alueellinen merkitys ja toisaalta sitten laatu, kuinka hyviä ne ovat. Sitten tietysti on niitä painotuksia, joita me haluamme nostaa: nimenomaan se, että mahdollisimman moni pystyisi osallistumaan niihin, miten näissä tapahtumissa huomioidaan se, onko maksuttomia osuuksia, miten mennään ihmisten lähelle, ja tällä tavalla yritetään rakentaa niin, että monipuolisesti kaikkialla Suomessa tuetaan kulttuuria, kulttuuritapahtumia, joihin osallistumisen kynnys on mahdollisimman matala.
Edustaja Tiainen nosti esille nämä museot ja edustaja Vehkaperä teatterit ja orkesterit, ja tämä on ongelma, se myönnetään ihan reilusti, että nyt on tässä tilanteessa jouduttu sieltä nipistämään, ja nämä joutuvat muutaman hankalan vuoden elämään, mutta toivon mukaan ja sillä, että meillä on vahva tahto pitää kulttuurista huolta, pystytään näistä huolehtimaan.
Näitä yksittäisiä hankkeita. Jyväskylässä on pitkään ollut - edustaja Tuupainen nosti esille - tämä konserttitalohanke. Siellähän on vanha, hieno funkkisrakennus purettu ajat sitten parkkipaikaksi. Toivon mukaan nyt siihen todella saadaan tämä talo, ja jos Jyväskylä lähtee omalta osaltaan, niin varmasti tämäntyyppisiä hankkeita voi tukea myös ministeriö omalta osaltaan. Vastaavasti Tampere Areena on hanke, joka on pitkään ollut listalla, että sitten pitää painottaa, että se on kuitenkin enemmän huippu-urheilun hanke, että sinne jonkun verran mutta ennen muuta harrastustasolle.
Puhemies Eero Heinäluoma: Jokohan debatti ryhtyisi riittämään. Tunti 20 minuuttia on melkein käyty. Otetaan yksi kierros ja sitten pannaan listat kiinni. Tämä on nyt käsipelillä olevaa toimintaa - eikä kynäkään toimi. Joku on meitä vastaan. - No niin, kiitoksia, ja sitten seuraavat puheenvuorot vielä myönnetään, joista edustaja Wallinheimo aloittaa.