Tämän esityksen luonne on kuitenkin selvästi sellainen, että se koskee normaaliolojen häiriötilanteita: myrskyjä, lunta jne. Kun me tiedämme, että hyvin suuri ongelma meillä on edessämme turvallisuuttamme ajatellen siinä, että meidän sähkönjakeluriippuvuudestamme johtuen sähköverkkoihin erityyppisten vihamielisten iskujen suorittaminen on suuren suuri haaste, ja tässä esityksessä ei ole paria Ruotsiin viittaavaa esimerkkiä lukuun ottamatta lainkaan ikään kuin kansainvälisen toimintaympäristön huomioonottamista tässä suhteessa, niin toivoisin, että tämä asia ei kuitenkaan jatkovalmisteluissa jäisi ministeriössä mitenkään sivulle.

Toinen lyhyt huomio, herra puhemies: Ministeri viittasi Fingridiin tässä yhteydessä. Ymmärrän, että on olemassa Suomessa tahoja, joiden mielestä tämä kantaverkon ulosmyyminen olisi taloudellisesti tässä tilanteessa tänä päivänä kukaties perusteltua, mutta kehottaisin ministeriötä suuren suureen varovaisuuteen tämän Fingridin myynnin osalta. Siihen sisältyy myös näkökantoja, joita en ainakaan tässä vaiheessa pitäisi kovin perusteltuina markkinoille pistämisessä.

Puhemiesneuvosto puolestaan on ymmärtääkseni päättänyt, että ulkoasiainvaliokunta hankkii valtioneuvostolta selvityksen pohjoismaisesta yhteistyöstä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyviä asioita koskien, jonka olisi sitten tarkoitus toimia alustuksena täysistuntokeskustelulle tänä keväänä tästä aihepiiristä.

Sen lisäksi Pohjoismaiden neuvosto järjestää niin kutsutun pyöreän pöydän keskustelun pohjoismaisen puolustuspolitiikan näkymistä, yhteistyöstä pohjoismaisen puolustuspolitiikan nimissä. Sen lisäksi on kai vireillä, jos olen oikein ymmärtänyt, ajankohtaiskeskustelun järjestäminen Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Tämä on erinomaisen hyvää kehitystä, jossa eduskunta kykenee käymään järjestyneessä muodossa ulko-, turvallisuus-, puolustuspoliittista keskustelua ajankohtaisiin teemoihin liittyen.

Tänään tässä on käsittelyssä eräs sellainen, jonka erinomaisuus on siinä, että se tarjoaa ehkä laajemman, kuin mikään muu näistä aiemmin mainituista, mahdollisuuden katsoa laajan turvallisuuskäsitteen valossa maailman menoa meidän kulttuurimme piirissä. (Hälinää - Puhemies koputtaa) Tässä mielessä, herra puhemies, on tietysti nähtävä tämän asian yleinen merkitys myöskin Suomelle ja eduskunnan kannalta tarkasteltaessa Suomelle perinteisesti kuuluvan asian, meidän beibimme, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön, tilaa ja Suomen painotuksia Etyj-politiikassamme.

Meidän beibimme ei voi parhaalla mahdollisella tavalla, mutta on aihetta kysyä, pitäisikö se saada toimimaan tehokkaammin ja vaikuttavammin, sillä tarvetta laajan turvallisuuskäsityksen varassa toimivan Etyjin toimenpiteitten edistämiseksi on ilmiselvästi olemassa. Suomen Etyj-valtuuskunta on pyrkinyt toimimaan todella aktiivisesti omalta osaltaan yleiskokouksen mahdollistamissa puitteissa eri muodoissaan: keskusteluilla, työryhmäosallistumisilla ja vaalitarkkailuihinkin mukaan menemisillä. Lisäksi meillä on ollut toimintaa, jota voimme tarvittaessa keskustelussa käydä tarkemmin läpi, muun muassa Etyjin päämajaa ja Odihria ajatellen.

Puhemies! Meidän on syytä olla hieman kriittinen Etyjin tilaa koskevassa arviossa, mutta tehtäväkään ei ole tietysti maailman kiitollisin. Monet asiat ovat muuttuneet 40 vuodessa tavalla, johon Etyjillä ei ole ihan oikeita ja riittäviä vastauksia tarjottavanaan. Kolme Etyk-maata on hajonnut historian saatossa. Jäsenmaiden lukumäärä on noussut 35:stä 58:aan - viimeisimpänä Mongolia Etyjin perheen jäsenenä tässä valtakunnassa, josta sanotaan, että siellä ei koskaan aurinko laske Vladivostokista Vancouveriin tai päinvastoin.

Suurvaltojen väliset suhteet tulevat hyvin konkreettisesti aistittaviksi kaikessa siinä, mitä Etyjin puitteissa tapahtuu. Jäätyneet kriisit jäytävät Etyjin toimintaa hyvin vahvasti. Etyjin lähialueilla - tiedämme Lähi-idän, tunnemme Pohjois-Afrikan - kuohuu tavalla, jonka vaikutukset tuntuvat aikalailla selvästi Etyjin työskentelyssä niin pa:n puolelle, siis parlamentaarisen puolen toiminnoissa, kuin hallitusten välisessäkin toiminnassa. Ja ylikansalliset turvallisuusuhat ovat tänä päivän ilmeisempiä kuin koskaan ennen Etyjin historian aikana, esimerkiksi kyber-turvallisuusasiat mukaan lukien.

Monet Etyjin perusarvot, ne arvot, joissa Suomella on ollut hyvin keskeinen mestaroijan rooli historian aikana 40 vuotta takaperin, ovat uhattuina. On aika vastenmielistä sanoa, että joudumme näkemään tilanteita, joissa poliittiset vapaudet - sananvapaus, kokoontumisvapaus, oikeusvaltioperiaatteet, poliittiset vangit, demokraattisten instituutioiden asema jne. - niiden horjuminen on arkipäivää jopa Etyjin jäsenmaissa.

Kehityksen myötä ollaan monissa asioissa liki pitäen umpikujan omaisessa tilanteessa Etyjin keskeisillä toiminta-alueilla. Neuvottelut asevalvonnasta ovat heikossa hapessa, ne eivät edisty, ja monien Etyjille tärkeitten kenttämissioitten toimintaa halutaan olla rajoittamassa. En mene vaikkapa tämän päivän lehtitiedoissa hyvin valaistuihin Magnitskin tapauksen yksityiskohtiin, mutta se on leimallisesti kuvaamassa myöskin Etyjin toimintapiirissä olevia hankaluuksia. Tiedämme Valko-Venäjän hankaluudet, tiedämme yhtä hyvin Moldovan, Transnistrian suunnassa olevat hankaluudet myöskin, jotka näkyvät ja heijastuvat epäluulona, mahdottomuutena saada riittäviä päätöksiä aikaiseksi, ja tilanne käytännössä on hyvinkin pahassa umpisolmussa.

Ehkä paras asia kuitenkin kaikessa tässä on meille, jotka edustamme demokraattisia instituutioita, se, että vaalitarkkailussa Etyj on päässyt saavutuksiin, joita ei voi olla noteeraamatta. Niillä on ollut huomattavaa vaikutusta ja myönteinen näkymä kaiken kaikkiaan löydettäväksi, ehkä parhaiten nähtävissä monissa niissä vaikeuksissa olevissa maissa demokraattisten instituutioitten perustamisessa, joissa Etyjin vaalitarkkailulla on ollut tuntuvaa merkitystä.

Siitä huolimatta on sanottava, että tämäkään asia ei ole huoleton. Lopputulos ei ole kaikin osin tyydyttävä, sillä lainsäädäntöä, hallinnollisia määräyksiä ja käytännön sovellutuksia ei nähdä ollenkaan tänäkään päivänä samalla tavoin Etyjin jäsenvaltioitten piirissä. Lakien ja määräysten muuttaminen ei tietenkään yksin riitä, ellei näitä sääntöjä ja normeja halutakaan noudattaa, vaan toimintamalleja hallinnossa otetaan sen mukaan, mikä kulloisellekin regiimille tuntuu olevan luontevinta. Opposition aseman tunnustaminen vaaleissa tasavertaiseksi kilpailijaksi ei ole mitenkään arkipäiväistä. Nämä herättävät sellaisia patoumia, jotka siis heijastuvat Etyjin työskentelyyn.

Mutta, herra puhemies, varsinainen viestini loppujen lopuksi on kuitenkin se, että kun Etyjistä tulee 2015 kuluneeksi 40 vuotta, toivon, että Suomessakin voitaisiin vakavasti pysähtyä miettimään sitä, mikä on Etyjin tulevaisuus. Jos Etyj halutaan pelastaa, sen pitää saada sisäiset uudistukset liikkeelle, ja onko Suomella siinä roolia tavalla, joka käytännössä merkitsisi Etyjin uudistamista? Vastausta ei ole kyllä tai ei -ulottuvuudella asetettavaksi, mutta asia on todellakin tärkeä, ja toivoisin, että Suomen ulkopolitiikan yksi loistavimpia saavutuksia läpi historian Etyk-konferenssin aikaansaamisessa voisi olla myöskin poliittisesti velvoittava asia sen asian eteenpäin viemiseksi, että Etyj koetettaisiin sen juhlavuonna 2015 saada niin uudistettua, että sen toimintakyky merkittävästi paranisi nykyisestään.

Puhemies Eero Heinäluoma: Arvoisa edustaja, jos odotetaan hetken aikaa, että saamme salin rauhoittumaan, niin voimme keskittyä tähän valtiopäivätoimeen. - Tavan mukaan neuvottelut pidetään istuntosalin ulkopuolella.

Puhuja: Arvoisa puhemies! Pari vuotta takaperin voimaan tulleessa laissa, joka koskee makeisten, jäätelön ja virvoitusjuomien valmisteveroa, tätä veroa nostettiin, veron määrää selkeästi nostettiin ja veron piiriin otettiin uusia tuotteita. Ensisijaisena tavoitteena oli yksinkertaistaa ja yksiselitteistää tätä veronkantojärjestelmää, mutta toki oli myös muita tavoitteita, joista keskeisimpänä oli pyrkimys vaikuttaa myönteisesti kansanterveyteen niin, että terveyden kannalta tuotteiden, jotka eivät ole terveyden ylläpitämiselle ja parantamiselle suosiollisia, kulutusta pyrittiin tällä lainmuutoksella sanotulla tavalla heikentämään.

Tietysti tällä oli myös myönteisiä tuloksia paitsi verotulojen suunnassa myöskin positiivisia vaikutuksia kansanterveyden suunnassa, ja kuten hyvin tiedetään, niin asioilla on hyvin moninaisia taustoja. Tiedämme moni myös omakohtaisesti, miten esimerkiksi kolesterolitaso vaikuttaa sydän- ja verisuonitautien ilmenemiseen ja millä tavoin tässä suhteessa on perusteltua pyrkiä toimimaan myös yhteiskunnan tasolla koettaen vaikuttaa yksilöiden kulutuskäyttäytymiseen. Suomessahan edelleen nämä kolesterolitasot ovat kansainvälisessä vertailussa liiankin korkealla tasolla.

Kansanterveydellisestä näkökulmasta katsottuna mitkään asiat eivät tietysti puolla sellaista verotuskäytäntöä, jossa ei ole tämäntyyppistä valmisteverovaikutusta nähtävissä, ja sitä, että me emme pyrkisi lain kautta ohjaamaan kulutuskäyttäytymistä varmastikin yhteisesti tajuttuun hyväksyttyyn suuntaan.

Yksinkertainen tapa korjausliikkeeseen, millä tavoin nyt voitaisiin puutteellista, vajavaista ja väärään suuntaan osittain käytännössä vaikuttanutta lakia kuitenkin korjata, voisi olla se, että EU:n terveyshyväksynnän saaneet elintarvikkeet kyettäisiin vapauttamaan verosta niin, että lisättäisiin 1 §:n soveltamisalaan erityinen kohta, jossa todetaan, että elintarvikkeet, joissa on ravitsemus- ja terveysväiteasetuksen mukaisesti terveysväitteitä, eivät kuulu enää jatkossa valmisteverolain soveltamisalan piiriin.

On tärkeää, että edistäisimme terveystuotteitten asemaa elintarvikemarkkinoilla emmekä toimisi päinvastoin eli huonontaisi sitä korkean verotuksen kautta. Kyseessä on siis materiaalisesti katsottuna verotuksellinen epäkohta, kun toisia terveysvaikutteisia tuotteita suositaan toisten kustannuksella. Myös kansanterveyden kannalta on äärimmäisen tärkeää, että kuluttajilla olisi aina mahdollisuus valita terveellisiä tuotteita, jotka eivät ole merkittävästi muita tuotteita kalliimpia. Näin tämän lakiesityksen yksinkertainen sisältö piirtyy, ja toivon sille luonnollisesti mahdollisimman vähän puoluepoliittisesti intohimoista puolesta ja vastaan väittelevää asennetta.

Mutta sen sijaan olen ollut hieman huolissani siitä, että tämän uudistuksen luonne ei ole avautunut yleisessä mielipiteessä. Julkinen sana on ollut koko lailla tyly, ja asiaa harrastavien piirissä ympäri maata, maanpuolustusyhdistyksissä, reserviupseerien yhdistyksissä jne. on hyvin suurta skeptisyyttä. Minä pyytäisin ministeriä huomioimaan sen, että kun näin merkittäviä uudistuksia tehdään, se tehtäisiin sillä avoimuuden asteella, että kaikki käytössä olevat perusteet olisivat yleisesti tiedossa ja arvioitavina ja näin ollen vaikuttaisivat (Puhemies koputtaa) siihen ymmärrettävyyteen ja hyväksyttävyyteen, joka uudistuksella aina pitää olla.

Toiseksi on aihetta, herra puhemies, todeta, että Pako-ryhmä on varsin tyytyväinen siihen työskentelymetodiin, joka parlamenttia, eduskuntaa edustavan sekä hallituksen valmistelukoneiston välillä tätä selontekoa valmisteltaessa saatiin aikaiseksi. Se tiedonsaanti ja vuorovaikutteisuus oli ilmiselvää, ja kannustan hallitusta edelleenkin olemaan asennoitumisessaan parlamenttiin senkaltainen, josta tämä Pako-työ on käypä ja hyvä erinomainen esimerkki.

Sitten itse asiaan, herra puhemies, todetakseni sen, että Suomen turvallisuuspolitiikka rakentuu aktiivisen turvallisuuden rakentamisen sekä turvallisuusuhkien ennakoinnin ja torjumisen varaan. Suomella on oikeus ja velvollisuus huolehtia itse omien turvallisuusetujensa määrittelystä. Me emme koskaan saa ajautua sellaiseen tilanteeseen, jossa toisaalta oma puolustuskykymme osoittautuisi riittämättömäksi, mutta jossa toisaalta emme olisi varmistaneet myöskään ulkoisen avun saannin mahdollisuutta.

Olennaista on, että Suomen ulkopolitiikan johdolla on kaiken aikaa turvallisuuspoliittinen toimintavapaus erilaisten vaihtoehtojen varalle. Laajapohjaisen parlamentaarisen valmistelun perimmäinen tarkoitus on varmistaa eduskunnan myönteinen panos tähän työhön.

Turvallisuuspolitiikkamme ehdottomana päämääränä täytyy olla kyky, jonka ansiosta pystymme ehkäisemään maamme joutumisen kriisitilanteisiin ja varsinkin sotilaallisten toimien kohteeksi. On selvää, että Puolustusvoimien ydintehtävä on Suomen kansan ja Suomen oman alueen puolustaminen.

Globalisaatio ja talouden integraatio ovat sitoneet valtiot toisiinsa tiiviimmin kuin ehkäpä koskaan aikaisemmin. Se ei kuitenkaan ole poistanut maailmasta sodan uhkaa, ei valitettavasti edes Euroopasta. Suomenkin on aina varauduttava myös pahimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon. Se on ikään kuin kansakunnan vakuutus sen varalle, ettei pahin myöskään koskaan pääsisi tapahtumaan. Puolustuskykyä kun ei luoda enää siinä vaiheessa, kun kriisi jo uhkaa.

Suomen lähialueilla turvallisuustilanne on hyvin hallinnassa. Alueellinen yhteistyö on edistänyt vakautta ja laajaa turvallisuuttamme. Samaan aikaan on huomattava, että laajojen, rajat ylittävien uhkien merkitys toimintaympäristössämme on kasvussa. Toimijat ovat yhä useammin ei-valtiollisia. Näihin uusiin uhkiin on mahdollista vastata tehokkaasti vain yhteisin kansainvälisin toimenpitein. Turvallisuutemme ei lisäänny eristäytymällä vaan lisäämällä kansainvälistä yhteistyötä. Osallistuminen kansainväliseen yhteistyöhön vahvistaa siis myös omaa turvallisuuttamme ja on edellytys esimerkiksi yhteiskunnalle kriittisen kyberturvallisuuden luomiseksi.

Aktiivinen toiminta kansainvälisillä areenoilla lisää merkittävästi maamme turvallisuutta, sillä kriisit ja konfliktit harvoin ovat vain valtioiden välisiä. Kriiseihin on kyettävä reagoimaan mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti sekä sotilaallisen että siviilikriisinhallinnan keinoin.

Talouden ahtaat reunaehdot ovat tiivistäneet entisestään eurooppalaista yhteistyötä puolustuksenkin alalla. Voimavarojen yhteinen kehittäminen, yhteistyö materiaalihankinnoissa sekä tiivistyvä harjoittelu ja koulutus nähdään keinoina ei ainoastaan kustannussäästöjen saavuttamiseksi, vaan eurooppalaisen ja transatlanttisen solidaarisuuden lujittamiseksi. Suomelle tällaisessa yhteistyössä mukanaolo merkitsee paitsi kustannussäästöjä myös edellytysten luomista avun saamiselle yhteistyökumppaneiltamme. Tämä nostaa tietysti hyökkäyskynnystä ja on näin ollen omiaan ehkäisemään maahamme kohdistuvaa voimankäytön vaaraa.

Pohjoismainen yhteistyö on tullut uuteen, dynaamiseen vaiheeseen. Varsinkin puolustusyhteistyö kehittyy nopeasti maiden suuren poliittisen yhteisymmärryksen puitteissa. On syytä jatkossa harkita, millaisia sopimustasoisiakin järjestelyjä puolustusyhteistyöstä kiinnostuneitten Pohjoismaitten kesken kyettäisiin luomaan.

EU on epäilemättä tärkein vaikutuskanavamme Suomen ulkosuhteille. Meidän on tärkeää kehittää pidemmälle Unionin kriisinhallintakykyä, mutta EU:n tulisi olla myös vahvempi suunnannäyttäjä kansainvälisessä politiikassa maailmanlaajuisten turvallisuusuhkien ratkaisemisessa, ja vastaavasti Suomen tulee olla aktiivinen EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämisessä, ei kaikkein vähiten EU:n ja Venäjänkin välisten suhteitten tiivistämiseksi.

Lissabonin sopimukseen kuuluva solidaarisuuslauseke ja keskinäisen avunannon lauseke eivät takaa meille sotilaallista turvaa. On kuitenkin hyvä, että lausekkeitten toimeenpanemiseksi mahdolliset lainsäädäntömuutokset selvitetään vielä tämän hallituskauden aikana.

Koska EU:hun tukeutuminen ei yksin tai edes ensisijaisesti voi ratkaista Suomen mahdollista turvallisuustarvetta, on kumppaneita haettava muualtakin. On aihetta tiivistää EU:n ja Naton suhdetta, jos suinkin, sillä Naton tavoitteet, Naton tehtävät ja Naton velvoitteet kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi ovat samat Suomen ja EU:n tavoitteiden kanssa. Suomelle on tärkeää kehittää kumppanuusyhteistyötämme Naton kanssa. Hyvä yhteistyö Suomen ja Naton välillä perustuu siihen, että molemmat kunnioittavat YK:n ensisijaista roolia globaalin rauhan ja turvallisuuden takaajana ja toimivat YK-mandaatin mukaisesti kansainvälisen turvallisuuden takaamiseksi. Myös yhteiset arvot ja kunnioitus ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltiota kohtaan luovat tärkeän pohjan tälle yhteistyölle.

Nato-jäsenyys mahdollistaisi Suomen tehokkaamman toiminnan YK:n tavoitteiden ja periaatteiden mukaisesti. Kaiken takana on tietysti myös oman puolustuskykymme vahvistaminen, sillä tämä kytkös avaisi meille myös informaatiokanavan meitä keskeisesti koskevissa, vaikkapa Naton ja Venäjän, keskinäissuhteissa.

Arvoisa puhemies! Puolustuspolitiikkamme perusta on jatkossakin toimintaympäristöömme ja voimavaroihimme optimaalisesti suhteutetun puolustuskyvyn ylläpitämisessä. On valitettavaa, että selonteosta ei löydy nyt vastausta siihen, miten Puolustusvoimia tullaan kehittämään tai tulisi kehittää vuodesta 2015 eteenpäin. Tämä asia on meidän pikimmiten pyrittävä ratkaisemaan, sillä Puolustusvoimia on äkillisten pakkoliikkeitten sijaan kehitettävä pitkäjänteisesti.

On harmillista, että selontekoa valmisteltaessa ei löytynyt riittävän laajaa poliittista yhteistä näkemystä siitä, mille tasolle Puolustusvoimien määrärahat on jatkossa asetettava. Perustaksi on syytä ottaa puolustushallinnon esittämä tarve ja varattava vuotuisesta bkt:stä noin 1,5 prosenttia puolustuskykymme uskottavuuden turvaamiseksi yhä kasvavissa kustannuspaineisessa.

Herra puhemies! En sano tätä kaikkea siksi, että uskoisimme sotaan, vaan siksi, jottemme siihen enää koskaan joutuisi. Meillä on vahva ja yhtenäinen tahto puolustaa tätä maata mutta samalla vahvasti vastata osaltamme vakaudesta, vapaudesta, rauhasta ja ihmisoikeuksista myös rajojemme ulkopuolella.

Mitä tulee Natoon, niin yritin, puhemies - ja viittaan erityisesti ulkoministeri Tuomiojaan - löytää Nato-keskusteluun hieman sellaista näkökulmaa, että sitä katsottaisiin vähemmän dramaattisesti ja nähtäisiin, että ei Suomen Nato-politiikalla, mikä se sitten onkaan muodoltaan, ohiteta meidän premissejämme, ei meidän arvojamme EU:ssa, ei meidän arvojamme YK:ssa, mutta sillä parannetaan meidän vaikutusmahdollisuuksiamme. Se on eräs näkökulma tähän keskusteluun. Ei se tarkoita sitä, että tänään mennään koputtamaan Naton ovelle jäsenanomuksen kanssa, mutta pitää olla henkistä avaruutta arvioida asioita rauhassa ja nähdä, mitä vaikutusta niillä on meidän kansainväliseen asemaamme.

Puhemies Eero Heinäluoma: Oliko Nato-asiaan vielä halua jatkaa?