Ilkka Kanerva

74/2013

19.06.2013

68/2013

12.06.2013
Ilkka Kanerva /kok:  Herra puhemies! Ymmärrän hyvin ja moninaisesti täällä esitetyt huolestuneet näkökannat siitä, mihin alkoholin haittavaikutusten kanssa yhteiskunta joutuu sekä yksilötasolla että yhteiskuntana. Ne ovat erittäin vaativia ja painavia näkökantoja. Oma käsitykseni on kuitenkin se, että liian yksioikoinen suhtautuminen siihen, millä tavoin näiden haittojen kanssa päästään ehkäisevälle tielle, saattaa painottua hieman eri tavalla kuin mitä ehkä tässä useimmissa puheenvuoroissa on esitetty, sen vuoksi, että alkoholinkäytön yhteiskunnalliset seurannaisvaikutukset ovat vakavia, mihin täytyy muilla keinoilla myös päästä puuttumaan kuin vain aika näennäisillä, tässä laissa tai lakiehdotuksessa esitettävillä ulkomainontakieltopyrkimyksillä. En usko, että tällä tulee olemaan kovinkaan vavahduttavaa merkitystä ja vaikutusta alkoholin kulutukseen missään väestöryhmissä olennaisella tavalla.

Toinen seikka, jota hieman tässä keskustelussa jäin oudoksumaan, on se, että miksi demonisoida urheilukilpailut. Jos siellä on perhe lastensa kanssa paikalla tänä viikonvaihteena, kun järjestetään Joensuun Areenalla koiranäyttely, siellä on perheet paikalla ja alkoholimainontaa seinillä, ja seuraavassa viikonvaihteessa Joensuun hallilla on urheilutapahtuma, johon nämä mainokset peitettäisiin, ja kolmannessa viikonvaihteessa on taas perhetapahtuma, jossa taas nämä samaiset mainonnat saisivat olla läsnä ja esillä, silloin muka nämä alkoholimainontaan liittyvät vaikutukset eivät tulisi esille. Miten ne tulevat vain urheilukilpailuissa esille? Miksi vain urheilukilpailuissa nämä asiat ikään kuin saastuttavat käyttäjäkuntaa ja tuovat kielteisiä vaikutuksia? Minä en oikein ymmärrä tätä.

Ilkka Kanerva /kok:  Arvoisa puhemies! Tarkoitus on lyhyesti esitellä tätä asiaa, josta ulkoasiainvaliokunta on antanut yksimielisen lausuntonsa. Mutta on pakko sanoa tästä asiasta ehkä hiukan pidempään, koska kello 14 lähtien puheenvuoroani odotettuani olisi aika pitkät tarinat tästä kerrottavana ja paperille kertyi aika paljon näkökantoja asian ympäriltä. Mutta istunnon pitkittymisestä kannan osaltani vastuun, mutta en ihan täyttä vastuuta yksin.

Arvoisa puhemies! Joitakin näkökantoja kuitenkin. Ensinnäkin Etyj, tai Etyk alun pitäen, on meille suomalaisille aika tärkeä ja rakaskin poliittinen ilmiö. Puhutaan Suomen beibistä. Etykin aikaansaaminen presidentti Kekkosen toimesta 70-luvun puolivälissä on Suomen turvallisuuspolitiikan yksi kaikkein tärkeimpiä sodanjälkeisiä hankkeita. On vaikea sanoa, mihin tärkeysjärjestykseen kaikki asetetaan, mutta kiistatonta on se, että Etykillä on ollut paitsi Suomen asemaan myöskin meidän turvallisuusympäristöömme liittyviä moninaisia myönteisiä vaikutuksia, ja tämän asian taustoihin meneminen olisi kiintoisaa, mutta ehkä ajankohdan huomioon ottaen on nyt hieman mautonta mennä sille puolelle.

Etyk ja Etyj ovat aina olleet tietysti myös korrelaatiossa siihen, mitkä ovat suurvaltojen keskinäissuhteet. Tiedämme, mitä puhuttiin 70-luvulla liennytyksestä, détentesta, ja mihin se sitten päätyi ikään kuin kohokohtanaan Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokous Helsingissä kesällä 75. Se on eräs kansainvälisen politiikan käännekohta, ja sitä ei kannata lainkaan vähätellä, ja tuosta 75:stä tulee kohta kuluneeksi 40 vuotta. Turvallisuuspoliittinen toimintaympäristö on muuttunut merkittävästi tuona aikana, ja uudet haasteet ovat nousseet esille. Tänä aikana muun muassa kolme maata, Etyk- tai Etyj-jäsenmaata, on hajonnut. Kolme maata on hajonnut: Neuvostoliitto, Tšekkoslovakia ja Jugoslavia. Jäsenten määrä on kasvanut 35:stä 58:aan.

Suurvaltasuhteissa on ollut kaiken aikaa hyvin erityyppisiä suhdanteita. Nyt eletään yhtä vaikeinta kautta taas vaihteeksi. Monet pitkittyneet, jäätyneet kriisit haittaavat meidän toimintaympäristössämme, ja naapuruusalueilta tiedämme Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän asetelmat, jotka ovat nousseet varsin haastaviksi ja varjostamaan koko turvallisuuskehitystä.

Ylikansalliset turvallisuusuhat ovat jokapäiväisiä kybersodankäynnin uhkiin varautumisesta lähtien, ja monet senkaltaiset näkymät ovat keskuudessamme, joihin pitää varautua ei vain kansallisin vaan nimenomaan kansainvälisin yhteistoimin.

Samaan aikaan Etyjin perusarvot ja perusperiaatteet ovat uhattuina, sellaiset asiat kuten poliittinen vapaus, jota me pidämme Suomessa maailman luonnollisimpana asiana. Näin ei valitettavasti edes Etyjin jäsenmaissa ole tilanne. Sananvapaus on uhattuna. Näemme sen maantieteellisesti meitä lähelläkin olevilla alueilla. Kokoontumisvapaus on haastettu keskeisenä Etykin periaatteena. Oikeusvaltioperiaatteita loukataan ilmiselvällä tavalla Etyjin jäsenmaissa. Jäsenmaissa on poliittisia vankeja tänä päivänä. Demokraattisten instituutioiden asemaa haastetaan kovin monissa Etyjin jäsenmaissa. Tilanne ei ole millään tavalla huojentunut, eikä prosessi ole mennyt millään johdonmukaisella tavalla eteenpäin, niin kuin vuonna 75 tietysti toivottiin. Me olemme monissa suhteissa lähes umpikujan kaltaisessa tilanteessa, viimeisenä esimerkkinä meillekin hyvin tärkeäksi eri kautta muodostuva asevalvonnan tila, jossa asevalvontasopimus on purettu. Sitä ei käytännössä toteuteta enää.

Etyjillä on kolme koria: poliittinen ulottuvuus, toiseksi talous ja energia, ympäristöasiat ja kolmanneksi inhimillinen ulottuvuus. Niitten korien painoarvot muuttuvat. Aika monet kysymykset ovat juuri tuossa inhimillisessä ulottuvuudessa tänä päivänä. Nähdään, että Etyj ei pärjää ilman Euroopan unionin ja Naton kanssa tapahtuvaa kiinteää vuorovaikutusta ja yhteistyötä, sillä näillä kolmella järjestöllä, Etyjillä, EU:lla ja Natolla, on paljon päällekkäisyyksiä ja olennaisia keskinäisriippuvuuksia. Etyjillä on paljon hyvää tarinaa kerrottavanaan, monia hyviä tarinoita. Eräs niistä on vaalitarkkailu. En mene sen yksityiskohtiin mutta totean, että siinäkin tehdään silmänlumeeksi toimia, joissa jäsenmaat vaalitarkkailun ansiosta ovat muuttaneet hallinnollisia toimintatapojaan ja lainsäädäntöään mutta ovat vain muuttaneet lain kirjainta, eivät käytössä olevia toimintatapojaan. Sen vuoksi vaalitarkkailun käytännön toteuttaminen tänäkin hetkenä on erittäin tärkeää kaikissa Etyjin jäsenmaissa.

Katse on pantava tulevaisuuteen. Meillä täytyy löytyä visio, millä tavoin tuleva toiminta voidaan saada pelastettua. Helsinki+40 on tärkeä mahdollisuus. Toivon, että eduskunnasta kiirii viesti maan hallitukselle ja tasavallan presidentille siitä, että kun Etyj täyttää 40 vuotta, niin Suomi voisi harkita toimenpiteitä, millä tavoin saataisiin Etyjin filosofia, sen periaatteet ja perusarvot toimimaan niin, että Etyjistä tulisi tehokkaampi kansainvälinen toimija kuin mitä se tänä päivänä on. Sen roolin on syytä kirkastua, ja sen aseman on syytä vahvistua. Sen tämä sukupolvi on myöskin velkaa niille ihmisille, jotka saivat aikanaan Etykin vuonna 75 perustettua.

65/2013

06.06.2013