Karhu Saara – KAMU

Saara Karhu /sd:  Arvoisa rouva puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja esitteli hallituksen esityksen varsin seikkaperäisesti, joten keskityn ainoastaan tähän meidän vastalauseeseemme ja sen taustoihin.

Käsittelyssä oleva hallituksen esitys perustuu EU-komission ehdotukseen televisio ilman rajoja -direktiivin muuttamiseksi ja sovittamiseksi kansalliseen lainsäädäntöön. Se on niin sanottu minimidirektiivi, eli jäsenvaltiot voivat soveltaa myös sitä yksityiskohtaisempaa sääntelyä. Direktiivi kieltää piilomainonnan mutta sallii tuotesijoittelun. Ikävä kyllä direktiivissä ei kuitenkaan esitetä keinoja, joilla nämä voitaisiin uskottavasti erottaa toisistaan. Hallitus pyrkii esityksessään luomaan raameja ja rajoja mainonnalle ja tuotesijoittelulle, mutta käytännössä näiden rajaaminen on yhtä kuin veteen piirretty viiva.

Laki sallisi tuotesijoittelun elokuvissa, tv-elokuvissa, sarjoissa, urheiluohjelmissa ja kevyissä viihdeohjelmissa eli myös muun muassa ajankohtaismakasiineissa, ja se koskee kaupallisia kanavia. Myös tarpeiston ja palkintojen antaminen on tuotesijoittelua, jos ne ovat merkittävän arvokkaita. Jos ne taas eivät ole merkittävän arvokkaita, kyseessä ei ole tuotesijoittelu. Käsitteistön tulkinnanvaraisuutta kuvaa hyvin lain perusteluosan määritelmä, jonka mukaan ”vertailukohtia tarpeiston ja palkintojen arvolle ovat ohjelman tuotantokustannukset sekä alalla yleisesti noudatettu käytäntö sekä se, minkälaisen merkityksen yksittäiset tarpeistoesineet tai palkinnot ohjelmassa saavat”.

Lisäksi lain mukaan muuta kuin merkittävän arvokasta tarpeistoa ja palkintoja voi sijoittaa myös lastenohjelmiin sekä uutis- ja ajankohtaislähetyksiin. Käytännössä on kuitenkin hyvin vaikea erotella, mikä lopulta on tuotesijoittelua ja mikä on tarpeistoa. Tämä vesittää tuotesijoittelun täyskiellon lastenohjelmissa.

Sivistysvaliokunta on yksimielisessä lausunnossaan esittänyt, että tuotesijoittelu voitaisiin kieltää alakouluikäisten katseluaikaan esitettävissä ohjelmissa. Käytännössä tämä on kuitenkin vaikeaa, jollei mahdotonta. Esimerkiksi kevyttä viihdettä, urheilua ja monia ensiesityksensä illalla saaneita ohjelmia esitetään myöhemmin uusintoina päiväsaikaan iltapäivällä eli juuri lasten yleiseen katseluaikaan. Tämä altistaa lapset käytännössä mainonnalle, jota he eivät ikänsä vuoksi kykene tunnistamaan ja erottamaan ohjelmasisällöistä. Tähän on ottanut asiantuntijakuulemisten perusteella voimakkaasti ja pitkään perustellen kantaa myös sivistysvaliokunta lausunnossaan.

Toisena erityisen huolestuttavana rajapinnan hämärtymisenä pidän lain asiantuntijakuulemisissa esitettyä huolta, että mainoksen ja toimituksellisen aineiston raja saattaa hämärtyä. Tämän on arvioitu johtavan median itsesäätelyn edellytysten heikkenemiseen ja jopa poistumiseen kokonaan aikaa myöten näiltä osin. Tuotesijoittelun sallimisella on pelätty olevan vaikutuksia myös journalistiseen riippumattomuuteen, koska ehdotus sallisi kaupallisten elementtien lisääntymisen ohjelmien sisällä. Vaarana on, että rahalla saisi myös näkökulmaa.

Lain toteutumista olisikin valvottava todella tarkasti. Miten mahtanee onnistua, kun Viestintävirasto, jonka tehtävänä on valvoa lainsäädäntöä, on jo todennut, että valvonnan kannalta vastikkeellisuuden liittäminen tuotesijoittelun määritelmään saattaa muodostua hyvin ongelmalliseksi. Vastikkeellisuus voi toteutua lukuisilla eri tavoilla ja erilaisissa sopimussuhteissa. Käytännön valvontatyössä riittävän näytön hankkiminen tuotesijoittelun vastikkeellisuudesta on erittäin haastavaa ja usein täysin mahdotonta. Näin toteaa siis tätä lakia valvova viranomainen.

Nykyinenkään tilanne ei ole neitseellinen, mutta hyväksymällä tämä laki sellaisenaan ei tilanne todellakaan selkeydy vaan hämärtyy edelleen. Lain hyväksymisellä nykyiset, osin hyvin villitkin käytännöt laillistetaan. Suunta on täysin väärä.

Mielestämme tarve suojella lapsia mainonnalta, jota he eivät ikänsä vuoksi kykene mainonnaksi erottamaan, on huomioitava esitettyä paremmin. Tuotesijoittelun sallimisella saattaisi olla vaikutuksia myös journalistiseen riippumattomuuteen. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa hallitus on ilmoittanut, ettei se tule sallimaan vastikkeellista tuotesijoittelua direktiivissä tarkoitetulla tavalla.

Edellä kerrotuista syistä olemme jättäneet hallituksen esitykseen vastalauseen. Esitän, että lakiesitys hyväksyttäisiin vastalauseen mukaisena.