Näissä elintarviketurvallisuusasioissa tulee nyt ja korostuu tulevaisuudessa entisestäänkin Euroopan unionin sääntelyn merkitys, sillä on kyse isoista markkinoista ja erilaiset liikkuvuusvapaudet, jotka periaatteessa ovat äärimmäisen hyviä, vaikeuttavat muun muassa elintarvikkeiden alkuperän tunnistamista. Ulkomaiset tuotteet yleistyvät meidän kauppojemme hyllyllä, ja tämän takia mielestäni EU-lainsäädäntöön vaikuttaminen jo varhaisessa vaiheessa ja yhteistyö keskeisten tahojen, kuten komission, jäsenvaltioiden ja parlamentin, välillä on erittäin tärkeää. Komission työ nojaa entistä enemmän Euroopan elintarviketurvallisuusviraston tieteellisiin arviointeihin, minkä vuoksi myös suomalaisten nykyistä laajempaa osallistumista tähän työhön on mielestäni edistettävä.

Tässä selonteossa otetaan kattavasti kantaa oikeisiin asioihin. Nyt Euroopan unionin myötä markkinat ovat vapaampia ja tuotteiden alkuperä on vaikeampi tietää. Nyt hiljattain annetulla kuluttajainformaatioasetuksella onneksi puututtiin myös tähän. Asetushan edellyttää, että alkuperämaa ilmoitetaan, jos sen ilmoittamatta jättäminen voi johtaa kuluttajaa harhaan. Lisäksi edellytyksenä on, että kaikesta tuoreesta - sianlihasta, lampaan- ja vuohenlihasta sekä siipikarjasta - on aina ilmoitettava alkuperämaa, ja tarkemmat täytäntöönpano-ohjeet tulevat sitten aikanaan komissiolta.

Toinen tärkeä asia on elintarvikkeiden, rehujen ja raaka-aineiden jäljitettävyys, joka olisi kyettävä suorittamaan jokaisessa tuotanto- ja valmistusvaiheessa. Jäljitettävyys on tärkeää, jotta kuluttaja, kauppias tai muu toimija pystyy selvittämään, mistä raaka-aine on tullut ja mihin se on toimitettu. Jäljitettävyyden avulla voidaan estää muun muassa hylättyjen elintarvike- ja rehuerien pääsy ihmisten tai eläinten ravinnoksi. Tehokas jäljitettävyyden takaama tuotteen takaisinveto minimoi vahingot niin kuluttajille kuin toimijoillekin. Kuluttajat ovatkin yhä kiinnostuneempia selvittämään sen, mistä heidän ruokansa tulee ja miten se on tuotettu. Tästä kiinnostuksesta johtuen jäljitettävyys on yhä enenevässä määrin myös kilpailutekijä - näin varsinkin lihateollisuudessa, jossa elintarvikeketjun selvittäminen on monelle erittäin tärkeää. Olisi kaikkien etujen mukaista, jos tämä jäljitettävyystieto olisi mahdollisimman avointa. Avoimuus nostaisi edelleen suomalaisen ruuan arvostusta ja luottamusta elintarvikeketjun toimintaa kohtaan mahdollistaen esimerkiksi sen paljon kaivatun viennin lisäämisen. Tätä me varmasti kaikki haluamme.

Minun mielestäni edustaja Reijonen käytti äärimmäisen hyvän puheenvuoron. Eli kaiken pitää alkaa sieltä kaavoituksesta, sitten suunnittelu, materiaalivalinnat, rakentaminen ja valvonta. Esimerkiksi näissä kuivumisajoissa jnp. se on todella tärkeää. Lisäksi keskustelussa on monta kertaa tullut esille tämä rakennustyön ketjutus. Sitten kun mennään sinne neljänteen, viidenteen lenkkiin siinä urakoitten ketjutuksessa, niin välttämättä siitä ei ihan oikeasti mitään hyvää seuraa. Aikataulutus on tietenkin yksi asia; se on monta kertaa niin kamalan kireä, että siinä ei sitten kyllä mukana kestä.

Eli kaiken kaikkiaan, kun tämä on iso asia, niin kyllä tämä vaatii sitten myöskin kaikilta asianosaisilta hyvää yhteistyötä tulevaisuudessa ja tietenkin ennen kaikkea rahaa.

Kaksi Suomessa toimivaa päivittäistavarakauppaa, S- ja K-ketju, hallitsevat siis yli 80 prosenttia markkinoista. Kilpailuviraston selvityksen mukaan kokonaisuutena kaupan ja tavarantoimittajien käytänteet muodostavat kilpailupolitiikan näkökulmasta harmaan alueen. Tavarantoimittajat kokevat tilanteen epäreiluna, ja kuluttajan näkökulmasta hinnat sen kun nousevat. Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemiset antavat selkeitä viitteitä siitä, että tarkempi tutkinta päivittäistavarakauppojen toimintatavoista kaiken kaikkiaan on tarpeen. Ehdotuksen mukaisesti määräävä markkina-asema voidaan todeta päivittäistavaroiden vähittäismyynnin perusteella mutta sen väärinkäyttö voidaan huomioida sekä vähittäismyynnin että hankinnan perusteella. Näin koko kilpailukäyttäytyminen on täten valvonnan piirissä.

Vaikka tämä esitys on herättänyt voimakkaita tunteita sekä puolesta että vastaan, valiokunnan arvion mukaan sen markkinavaikutukset jäävät maltillisiksi eli toimintavaltuuksien lisääminen on kuitenkin tärkeää. Tiivis seuranta ja tietojensaantioikeus on oleellista Kilpailu- ja kuluttajaviraston toiminnalle, joka valvoo tätä toiminnan asianmukaisuutta. Pelotteluista huolimatta talousvaliokunta ei usko, että esitys nostaa päivittäistavaroiden hintoja tai heikentää mahdollisuuksia ostaa lähi- tai luomuruokaa. Laki ei puutu kaupan mahdollisuuteen muodostaa esimerkiksi paikallisuutta huomioivaa myyntivalikoimaa tai kilpailla asiakkaiden suosiosta muulla myyntivalikoimallaan, tuotteitten hinnalla tai muilla keinoin.

Arvoisa puhemies! Lakiehdotus parantaa kilpailua. Sillä ei kuitenkaan eliminoida kaikkia niitä ongelmia, jotka nostettiin esille valiokuntakäsittelyn aikana. Näihin vääristymiin on puututtava myös muilla keinoin. Tähän liittyviä hankkeita on vireillä osana terveen kilpailun edistämisohjelmaa. Yksi konkreettinen mahdollinen ehdotus on Alkon myymälöiden tasapuolinen sijoittuminen eri kauppapaikkoihin. Myös maankäytöllä, kaavoituksella ja rakentamisella on oleellinen vaikutus kilpailuun ja elinkeinoelämään, joten jatkossa myös nämä seikat on huomioitava paremmin.

Kyllä tuossa toissaedellinen puhuja, edustaja Anttila, kuvasi minun mielestäni hyvin niitä ongelmia, joita siellä tällä hetkellä on. Kyllä ymmärrykseni mukaan myöskin Kilpailu- ja kuluttajavirastolle tällä tulee enemmän mahdollisuuksia ja valtuuksia kilpailulain 33 ja 37 §:ien osalta puuttua näihin epäterveisiin kauppatapoihin. Varmaan on niin, niin kuin täällä on monta kertaa todettu, että eihän tälläkään lakiesityksellä kaikkia ongelmia ratkaista, mutta kyllä tämä minun mielestäni erinomainen alku kaiken kaikkiaan Suomen päivittäistavarakaupan tervehdyttämiseen on.

Alkuperätakuita käytetään todistuksena siitä, että tietty osa energiastamme on tuotettu uusiutuvista lähteistä. Jatkossa tämä alkuperätakuu olisi ainoa menetelmä varmentaa sähkö tuotetuksi uusiutuvista energialähteistä. Uudistus pohjautuu res-direktiiviin.

Tämä uusi sääntely on hyvä tapa selkeyttää uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön markkinoissa noudatettavia käytäntöjä. Uudistus parantaa myös kuluttajansuojaa, sillä järjestelmä, jonka avulla varmistetaan, että myynnissä oleva sähkö todella on uusiutuvaa, poistaa tiettyjä vallitsevan tilanteen tämänhetkisiä ongelmia.

Kuluttajan asema parantuu myös sitä kautta, että uudessa mallissa sähkön tuottajien vertailu on totta kai helpompaa yhtenäisten arviointitapojen ansiosta. Ehdotetun järjestelmän käyttöönotto on tuottajille vapaaehtoista, ja näin tuottaja voi itse arvioida tietenkin sen oman järjestelmän markkinointihyödyn ja toimia sen mukaisesti. Kuluttajien kannalta on totta kai erityisen toivottavaa, että mahdollisimman moni tuottaja ottaisi tämän järjestelmän käyttöönsä.

Ehdotusmuodossaan tämä laki antaa sähkön myyjille ilmoitusvelvollisuuden, jonka mukaisesti sähkön tuottajien on vuosittain ilmoitettava asiakkailleen kunkin energialähteen osuus sen edellisenä vuonna käyttämistä polttoaineista. Tällä tavalla kuluttaja pääsee myös tarkemmin vertailemaan sähkön tuottajan asennoitumista uusiutuviin energialähteisiin ja voi sitä kautta esimerkiksi vaihtaa sähköyhtiötään näihin tietoihin perustuen.

Uutena ja erittäin merkittävänä uhkana kaikkia maita kohtaan, ja Suomea siinä mukana, on kyberturvallisuusuhka. Maamme on rakennettu tietoverkkojen varaan, ja niitä koskevat uhkat ja hyökkäykset ovat päivittäisiä maailmalla, ja esimerkkejä niistä todellakin löytyy. Tällä hetkellä Suomen kyky ennaltaehkäistä ja lisäksi torjua kyberuhkaa tai vakavaa häiriötilaa on puutteellinen. Kyberturvallisuusstrategian ja -keskuksen rakentaminen onkin mitä kiireellisin ja huolella valmisteltava asia. Vaikka on kiire, niin se pitää siis valmistella huolella. Tehokas toimeenpano strategialle eri toimijoitten kanssa lisää kokonaisturvallisuutta merkittävästi.

Puolustusvoimille pitää pidemmälläkin aikavälillä turvata resurssit, joilla taataan uskottavan puolustuskyvyn säilyttäminen nyt ja tulevaisuudessa. Pitää siis pystyä katsomaan 2020-luvulle ja sitä, miten siellä ajassa uskottava puolustus säilytetään ja sen toimintakykyä parannetaan. Onkin tärkeää, kuten ulkoasiainvaliokunta ja puolustusvaliokunta toteavat, että seuraavalla hallituskaudella on tehtävä pitkävaikutteinen poliittinen linjaus Puolustusvoimien kehittämisestä ja eri puolustushaarojen suorituskyvyn korvaamisesta.

Tämä turkistarhauksen kieltämiseen tähtäävä aloite jakaa mielipiteitä todella paljon, ja yhtenä mielipiteitä jakavana linjana on eläinten kohtelu tarhoilla. Kaikkia eläimiä tulee kohdella hyvin, ja niitten terveydestä on huolehdittava asianmukaisesti, niin kuin turkistarhoilla tehdäänkin.

Olen itse vieraillut turkistarhalla pieni hetki sitten, ja edellinen kerta oli tosiaan joskus hamassa 1970-luvulla. Voin näkemäni ja kokemani perusteella antaa tarhan siisteydestä, eläinten hyvinvoinnista ja terveydenhuollosta hyvän arvosanan.

On paljon puhuttu eläinten sairastamisesta. Totta kai eläimiä sairastuu, ja silloin ne pitää siirtää erilliseen sairasosastoon, kuten tehdäänkin. Kun eläimiä on paljon yhdessä tarhassa, niin niistä aina joku on sairas, se on myöskin päivänselvä asia. Ei pidä mielestäni kuitenkaan liioitella näitten sairauksien määrää, sillä vastuulliset tarhaajat kyllä pitävät eläimistä huolta, sillä jos eivät pidä, niin se on tilipussista pois.

Suomalaiset turkikset käyvät hyvin kaupaksi ja ovat huippuluokkaa. Mielestäni se, että turkikset ovat huippuluokkaa, kuvastaa myös sitä, että eläimiä kohdellaan tarhoilla hyvin, sillä huonolla kohtelulla ei eläin kasvata kunnon turkkia.

Äsken totesin debatissa, että turkisala kehittää omaa toimintaansa sertifiointijärjestelmän kautta luomalla oman terveydenhuoltojärjestelmän. Näin on hyvä, sinne suuntaan pitää mennä. Se on vastuullista toimintaa, kuten pitääkin olla.

Suomen turkistuotannon liikevaihto on noin 400 miljoonaa euroa, joka on lähes puhdasta, niin kipeästi tarvittavaa vientituloa. Tämä vientitulo syntyy sitten muuten ilman julkista tukea. Verotuloja kertyi vuonna 2012 arviolta 75 miljoonaa. Ei siis mikään mitätön potti.

Alan työllisyysvaikutuksista liikkuu erilaista tietoa. Se tiedetään, että suoraan tarhoille työllistyy reilut 4 300 henkilöä ja välillisesti reilusti yli 10 000. Yhdellä tarhalla on merkittävä vaikutus ympäristönsä pienyrittäjien työllisyyteen, ja mikä parasta, maaseudun työllisyydestä pidetään samalla huolta.

Sanalla sanoen: turkistarhausta ei Suomessa tule kieltää, ja omalta kohdaltani voin sanoa, etten tule sitä nappia painamaan, jolla passitettaisiin arviolta 17 000 suomalaista työttömyyskortistoon, olletikin kun koko maan työttömyys alkaa olla 9 prosentin tietämillä ja kasvamaan päin.