Näyttää siltä, että hallituksen keskittämislinja ei jää tähän, mitä tulee myös oikeudellisiin instituutioihin, nimittäin tänään tuli tietoon sellainen neuvottelukunnan tulos, että käräjäoikeuksien määrääkin oltaisiin puolittamassa Suomessa. Tällainen linja kyllä vaarantaa kansalaisten oikeusturvan saatavuuden ja saavutettavuuden, ja siinä mielessä kannan kyllä erittäin syvää huolta kansalaisten oikeusturvan toteutumisesta.

Mutta, arvoisa puhemies, tässä hallituksen esityksessä minusta keskeinen ongelma on se, että tässä on lähdetty vailla mitään perusteita hallinto-oikeuksien paikkoja sijoittamaan niin, etteivät ne palvele tehokkuuden ja tarkoituksenmukaisuuden näkökulmaa. Ymmärrän, että kun täällä lähdetään tekemään valintoja paikkakuntien välillä, niin aina tulee vastakkainasettelua, enkä itsekään halua asettaa Rovaniemeä ja Oulua hallinto-oikeuden kannalta vastakkain, mutta täytyy rehellisyyden nimissä todeta se, että ei Oulun vahvuuksia ole nyt eikä tulevaisuudessa oikeudellisen keskittymän synnyttäminen sinne.

Rovaniemellä sen sijaan tämä on aivan keskeinen vahvuus. Meillä on oikeustieteellinen tiedekunta Rovaniemellä, meillä on siellä Trafin yksikkö, meillä on hovioikeus, siellä on myös muita instituutioita, jotka käsittelevät oikeudellisia asioita, muun muassa ely-keskus - tiepuoleen liittyvät valitukset - ja nyt olisi ollut kaikki perusteet nimenomaan hakea ratkaisua, jossa vahvistetaan niitä alueellisia vahvuuksia. Kun joudutaan tekemään ja jos tehdään valintoja sen puolesta, että keskitetään toimintoja tehokkuuden saavuttamiseksi, niin silloin pitäisi tehdä ratkaisuja, jotka nimenomaan niitä alueellisia vahvuuksia vahvistavat.

Lapin yliopiston oikeustieteen opiskelijatkin menettävät tässä erinomaisen mahdollisuuden harjoitella hallinto-oikeuksissa, saada valtionhallinnon harjoittelupaikkoja siellä ja seurata sitä oikeudellista toimintaa. Siinä mielessä olen todella pettynyt, että hallitus ja oikeusministeriö ovat päätyneet tällaiseen ratkaisuun ja valiokunta ei ole lähtenyt tätä ratkaisua oikaisemaan.

Täytyy sanoa, että jos täällä paikalla on joitakin Lapin kansanedustajia, jotka käyttävät tämän asian puolesta puheenvuoroja ja samaan aikaan vaativat oikeusklusteria Rovaniemelle mutta äänestävät tämän hallituksen esityksen puolesta, niin sanat ja teot ovat kyllä todella pahasti ristiriidassa. Tässä asiassa, arvoisa puhemies, ei olisi mitään muuta järkevää ja perusteltua ratkaisua, eikä myöskään ministeri lähetekeskustelussa löytänyt perusteita sille, että Pohjois-Suomessa hallinto-oikeus olisi pitänyt sijoittaa ehdottomasti Rovaniemelle.

Erityisesti kannan huolta näitten riitajuttujen aikojen venymisestä. Suurin osa käräjäoikeuksien jutuistahan on näitä rikosjuttuja, tai pieniä juttuja, ja sitten monimutkaiset, vaikeat riitajutut venyvät jopa vuosia, ja tämäkään ei ole mielestäni näitä osapuolia kohtaan todellakaan oikein. Yksi keinohan tässä on se, että tätä osaamista keskitetään, mistä täällä on käytetty puheenvuoroja. Tämä onkin järkevää silloin, kun se keskittäminen nimenomaan tehdään niin, että huomioidaan myös näitten suomalaisten asukkaiden - jotka tarvitsevat oikeuspalveluita - näkökulmasta tämä saavutettavuus.

Jos näitä palveluita lähdetään keskittämään tiettyihin paikkoihin, niin sen ei aina tarvitse olla välttämättä Helsinki tai joku suuri kaupunki. Nimittäin jos me puhumme, kuten vaikka tässäkin hallituksen esityksessä, hallinto-oikeuksien lakkauttamisesta, on hyvä muistaa, että hallinto-oikeuksissa, voisi sanoa lähes kaikki asiat, valtaosa, ovat kirjallista käsittelyä. Silloin on melkeinpä sama, kun sen kirjallisen postin lähettää, että lähettääkö sen vaikkapa nyt Ouluun tai Rovaniemelle tai minne sen lähettää. Mutta silloin, kun lähdetään hakemaan sitä tehokkuutta vaikkapa matkakäräjien tai katselmusten kautta, niin kuin hallinto-oikeus joutuu välillä tekemään, niin nyt, kun hallinto-oikeus siirtyy Ouluun Rovaniemen sijasta ja lähdetään Pohjois-Lappiin vaikkapa kaivosasioissa tekemään katselmuksia, niin tuleekin heti tilanne, ettei riitä yksi matkapäivä, vaan pitää yöpyä välillä, ja tässä ei ole mitään järkeä. Tämäkin puoltaisi sitä, että sijoituspaikka olisi ollut mieluummin Pohjois-Suomessa Rovaniemi kuin Oulu.

Aluehallintouudistuksen myötä maakuntien roolia suunnittelussa ja päätöksenteossa vahvistettiin. Keskustan mielestä tällä linjalla on jatkettava. Suomeen tulee luoda vahva maakuntahallinto, jolle voidaan antaa kuntien järjestämisvastuulla olevia laajoja tehtäviä sekä valtion aluehallinnon tehtäviä. Maakunnille ei tule antaa vain puhevaltaa vaan myös päätösvaltaa. Maakuntien roolin vahvistaminen edistäisi osaamisverkostojen muodostamista ja palvelisi niin myös selonteossa nostettua tavoitetta aluehallinnon tehtävien valtakunnallistamisessa. Se loisi hyvät puitteet valtionhallinnon toimintojen alueellistamisen jatkamiselle ja tätä kautta Suomen tasapainoiselle kehittämiselle.

Arvoisa puhemies! Selonteossa otetaan yhtenä kehittämiskohteena esille valtakunnallinen työnjako. Tämä onkin järkevää nimenomaan silloin, kun alueellisia vahvuuksia hyödynnetään niin, että valtakunnallisia tehtäviä sijoitetaan nimenomaan alueille. Myös kustannusvastaavuutta voidaan lisätä, mikäli varat ohjataan suoraan kyseisen viranomaisen palvelun parantamiseen. Erityistä huolta kannammekin kohtuuttomiksi venyneistä käsittelyajoista muun muassa ympäristöluvissa. Kansalaisten oikeusturva on jo uhattuna. Tiedossa on useita tapauksia, joissa vaikkapa uuden navetan ympäristöluvan venyminen on aiheuttanut täysin kohtuuttomia oikeuden menetyksiä yksittäisille yrittäjille. Kun hallitus ei turvaa riittäviä resursseja lupakäsittelyyn, käsittelyajat venyvät jopa vuosiin ja lupahallinnosta on tullut alueellisen kehityksen jarru.

Kuten selonteosta voidaan lukea, on aluehallintouudistus onnistunut varsin hyvin. Silti sitä on yritetty käyttää valtapolitikoinnin pelinappulana, viimeksi Talvivaaran ympäristöonnettomuuden yhteydessä. Korostamme vielä kerran, ettei yhdessäkään selvityksessä eikä myöskään tässä selonteossa ole mainittu, että aluehallintouudistus olisi vaikuttanut millään tavalla tapahtuneeseen. Yleisesti ottaen on kuitenkin todettava, että ympäristöhallinnon ohjausjärjestelmissä on parantamisen varaa.

Arvoisa puhemies! Eduskuntavaalien jälkeen tapahtui suunnanmuutos. Tämän seurauksena koko hallinto on sekasorron vallassa ja olemme menossa kohti keskusjohtoisuutta ja keskittämistä. Esimerkiksi vaalipiirijako, suurkuntauudistus sekä hallituksen pyrkimys vahvistaa keskuskaupunkien asemaa alueellisessa päätöksenteossa vaikuttavat aluehallintomme tulevaisuuteen. Myös maakunnan kehittämisrahaa on leikattu rajusti, mikä on käytännössä pysäyttänyt maakuntalähtöisen kehittämistyön.

Olemmekin tietyssä mielessä vedenjakajalla. Jatkammeko hallinnon uudistamista yleiseurooppalaiseen tapaan vahvistamalla paikallista ja alueellista päätöksentekoa vai toimimmeko itäeurooppalaiseen tapaan lujittamalla keskusvallan otetta ja antamalla keskusvallan ohessa valtaa vain harvoille, tässä tapauksessa keskuskaupungeille? Keskustan linja on selkeä: me haluamme vahvistaa paikallista ja alueellista päätöksentekoa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi on paikallaan siteerata filosofi Pekka Himasta. Hän kirjoittaa valtioneuvoston kanslian tilaamassa Sinisessä kirjassa tulevaisuudesta seuraavaa: "Kolmas tarvittava jättiläisaskel on siirtymä ihmisten käsittelemisestä hyvinvointivaltion objekteina siihen, että heidät nähdään hyvinvointiyhteiskunnan subjekteina. Tämä on toisin ilmaisten siirtymä teollisen ajan järjestelmäkeskeisestä hyvinvointivaltiosta informaatioajan ihmiskeskeiseen hyvinvointiyhteiskuntaan."

Näin hän kyseenalaistaa järjestelmäkeskeisen uudistamisen, johon perustuu muun muassa hallituksen "suurkuntahanke". Toivonkin hallitukselle ja erityisesti pääministeri Kataiselle rohkeutta toimia Himasenkin peräänkuuluttamalla ihmiskeskeisellä tiellä myös aluehallinnon uudistuksissa.

Toinen selvyyttä kaipaava asia on maakuntaliittojen rooli tulevaisuudessa. Hallituksen linja on täysin hämärän peitossa. Keskustan kanta on selkeä: haluamme kasvattaa maakuntaliittojen roolia muun muassa aluekehityksessä. Haluaisinkin vastata edustaja Autolle, että nämä maakuntaliitot ovat jo olemassa. Ei niitä tarvitse uudelleen luoda. Ne ovat jo nyt keskeinen osa, kun puhutaan aluekehittämisestä ja sen päätöksenteosta.

Arvoisa hallinto- ja kuntaministeri, voisitteko kertoa, mikä on hallituksen linja ja tavoitteet maakuntahallintoa ja alueellistamista kohtaan?

Keskeiset syyt kantaamme ovat itse prosessi ja alueellisen edustavuuden murentuminen. Yleensä vaalipiirimuutokset tehdään laajan parlamentaarisen valmistelun perusteella. Poliittisen järjestelmämme kannalta on erittäin vaarallista, jos kukin hallitus yksinkertaisella enemmistöllään lähtee muokkaamaan itselleen mieleisiksi vaalipiirejä.

Kuten edellä käydyssä aluehallintouudistusta koskevassa keskustelussa todettiin, hallituksen politiikka laidasta lukien ihannoi keskittämistä, keskushallinnon tiukkaa ohjausta ja vähät välittää maakunnan näkemyksestä. Tämäkin uudistus runnottiin läpi välittämättä niiden alueiden näkemyksestä, joita uudistus tosiasiassa koskee.

Arvoisa puhemies! Muistan mielenkiinnolla ensimmäisestä käsittelystä ne puheenvuorot, joissa perusteltiin suurempia vaalipiirejä sillä, että pienille puolueille on mahdotonta saada ehdokkaita läpi. Tähän joutuu väistämättä toteamaan, että sellaista se demokratia on - kaikki eivät voi tulla valituksi, pitää saada riittävästi ääniä. Onhan sekin nähty, että kun pieni puolue saa riittävästi ääniä, niin siitä tulee suuri puolue. Jos me haluaisimme aivan tarkkaan saada suhteellisuuden toteutumaan Suomessa eduskuntavaaleissa, meillä pitäisi olla yksi vaalipiiri. Mutta ehdottomasti meidän nykyinen järjestelmä, jossa on lukuisia vaalipiirejä, jolla turvataan eri alueiden edustajat tänne eduskuntaan, on se järjestelmä, jota keskusta kannattaa.

Nykyinen vaalipiirijärjestelmämme tasapainotteleekin sekä poliittisen suhteellisuuden toteutumisen että alueellisen edustavuuden välillä. Molemmista tulee huolehtia, eikä poliittisen suhteellisuuden parantamiseksi voi luopua nykyisistä vaalipiirijaoista.

Kaikissa tapauksissa vaalipiirien tulee olla sen kokoisia, että äänestäjät kokevat poliittisen järjestelmän itselleen läheiseksi. Tämä lisää myös äänestysvilkkautta. Näitä näkökulmia ei hallituksen esityksessä ole millään tavalla huomioitu, ja siksi esitän, että hallituksen esittämä lakiehdotus tulee hylätä.

Keskustan perustuslakivaliokunnan jäsenet teimme vastalauseen ja esitämme, että tämä tulee hylätä toisessa käsittelyssä, ja keskeiset syyt kantaamme ovat itse tämä prosessi ja alueellisen edustavuuden murentaminen. Yleensä vaalipiirimuutokset, kuten täällä on jo monessa puheenvuorossa todettu, tehdään laajan parlamentaarisen valmistelun perusteella. Poliittisen järjestelmämme kannalta on erittäin vaarallista, jos kukin hallitus yksinkertaisella enemmistöllä lähtee muokkaamaan vaalipiirejä haluamaansa suuntaan. Olemme tottuneet kuulemaan, että eräissä maissa näin on tapana tehdä. Emme kuitenkaan yleensä ole tottuneet, että länsimaisissa demokratioissa kulloinkin istuva hallitus lähtee vaalipiirejä muokkailemaan niin, että ne olisivat tulevien vaalien kannalta omasta näkökulmasta parhaita mahdollisia.

Tämä perustuslakivaliokunnan suppea mietintökin kertoi sen, että, kuten tuossa debatissa totesin, vaikeisiin kysymyksiin ei otettu kantaa, mutta hallituksen vaalipiirien yhdistämisvimma ei näytä jäävän tähän. Parhaillaan oikeusministeriö on nimittämässä työryhmää valmistelemaan perustuslain muutosta, jonka mukaan vaalipiirien määrä olisi 6-12, kun se tällä hetkellä perustuslain mukaan on 12-18.

Työryhmän nimittäminenhän perustuu hallitusohjelman liitteeseen 4, ja kun sitä lukee, niin ei voi muuta kuin hämmästellä. Siellä nimittäin sanotaan sanatarkasti: "Sitoudutaan perustuslain muutokseen siten, että vaalipiirien enimmäismääräksi Manner-Suomessa kirjataan 6-12." Herää kysymys, mihin tarvitaan enää parlamentaarista työryhmää, kun hallituspuolueet ovat sitoutuneet edellä esitettyyn muutokseen. Ainakaan aidosta työryhmätyöskentelystä ei tämän jälkeen voida puhua.

Kyllä tällaisella toiminnalla hallituksen toimintaan luottamus on täysi nolla. Onneksi meillä on perustuslaki, joka vaatii kahden kolmasosan enemmistön tällaisille muutoksille ja turvaa, ettei enemmistöhallitus lähde enempää vääryyksiä runnomaan läpi.

Arvoisa puhemies! Vastustan jyrkästi tätä hallituksen esitystä ja myös sitä, että perustuslakia tältä osin lähdetään muuttamaan.

Kun täällä keskustelussa on otettu esille myös se, että tämän jälkeen piilevin äänikynnys, suurin, jää Lappiin, niin haluan ottaa ihan esille tämän, että jos vaikka Lapin ja Oulun vaalipiirit yhdistettäisiin, niin olisihan se tilanne aika mahdoton. Etäisyydet olisivat vaalipiirin päästä päähän lähes tuhat kilometriä, ja tämä vaalipiiri edustaisi ei nyt ihan puolta, mutta noin 49:ää prosenttia koko Suomen maapinta-alasta, eikä tällöin kyllä enää voitaisi turvata vaalijärjestelmällä alueellista edustavuutta eikä sitä, että kaikkialta Suomesta olisi kansanedustajia täällä eduskunnassa.

Huoli ei ole yksittäisten kansanedustajien kohtalosta. Ne päätetään vaaleissa. Huoli on alueellisesta edustavuudesta, siitä, että kullakin alueella ja maakunnalla on oikeus saada omat edustajansa tänne Suomen parlamenttiin.

Usein unohtuu, että meillä demokraattisissa maissa on aika monessa käytössä enemmistövaaliperiaate, ja tällöinhän vaalipiirejä on yhtä paljon kuin valittavia parlamentaarikkoja kulloiseenkin parlamenttiin. Muun muassa Britanniassa on yhtä monta vaalipiiriä. En kuitenkaan kannata tällaista enemmistöparlamentarismia tai vaalijärjestelmää Suomeen. Meidän järjestelmämmehän tasapainottelee suhteellisuuden ja alueellisen edustavuuden välillä. Molemmista tulee huolehtia, ja kaikissa tapauksissa vaalipiirien tulee olla sen kokoisia, että äänestäjät kokevat poliittisen järjestelmän itselleen läheiseksi. Tämä lisää myös äänestysaktiivisuutta. Näitä näkökulmia ei hallituksen esityksessä ole millään tavalla otettu huomioon, ja sen takia ehdottomasti kannatan tämän esityksen hylkäämistä.

Kun valitettavasti hieman myöhässä tulin tuohon debattivaiheeseen enkä saanut puheenvuoroa, olisin halunnut kysyä asuntoministeriltä siitä, että meillä viime vuosina on kiinnitetty erityistä huomiota tähän energiatehokkuuteen ja samaan aikaan on huolestuttavasti ympäri maata ilmennyt sellaista piirrettä, että meillä on uusissa rakennuksissa, niin julkisissa rakennuksissa kuin yksityisissä rakennuksissa, ilmennyt kosteusongelmia ja homeongelmia. Kun olen keskustellut joidenkin asiantuntijoiden kanssa, he ovat epäilleet, että meillä ei tänä päivänä ole riittävästi tietoa siitä, miten kaikki nykyaikaiset rakennusmateriaalit käyttäytyvät, ja kun me olemme näitten energiatehokkuussääntöjen johdosta lähteneet noudattamaan sellaisia rakentamismääräyksiä, jotka vaativat yhä paksumpia eristeitä seiniin ja yläpohjaan, niin me emme tiedä välttämättä tänä päivänä tarkasti sitä, mihin tämä kosteuspiste muodostuu, ja se aiheuttaa riskin, että tulevaisuudessa näitä kosteusongelmia ja homeongelmia on entistä enemmän.

Minusta tämä huoli on aiheellinen - vaikken ole rakennusalan ammattilainen - kun seuraa niitä ilmiöitä, mihin jatkuvasti törmää. Muun muassa Lapissa meillä on isoja julkisia rakennushankkeita, jotka ovat vain muutaman vuoden vanhoja, ja siellä on vakavia kosteusongelmia. Tämä on minusta kyllä hämmästyttävää.

Toinen ilmiö, josta olen huolissani, on se, että ne rakennukset ja talot, jotka meillä ovat perinteisesti olleet terveitä, ovat vanhoja hirsitaloja, jopa satoja vuosia vanhoja hirsitaloja, jotka ovat säilyneet hyvinä, ja nyt nämä nykyiset energiamääräykset kyllä diskriminoivat hirsirakentamista. Perinteisestihän hirsirakentamista on harjoitettu nimenomaan haja-asutusalueella, ja siellä kun ei ole mitään kaukolämpöratkaisuja ollut, niin lämmitysmuoto on ollut sähkö, ja nyt tästä sähkölämmityksestä on tullut vähän niin kuin kirosana. Minusta olisi hyvä miettiä, onko se sähkölämmitys välttämättä niin paha. Sen ympäristömerkityshän riippuu siitä, millä sähkö tuotetaan. Jos sähkö tuotetaan järkevästi, ei sähkölämmityksen pitäisi välttämättä olla kirosana. Nyt näyttää siltä, että jotta hirsitalon voi rakentaa, pitäisi ainakin peräkärryllinen tekniikkaa tuoda sinne taloon mukana, ja kukaan ei ole selvittänyt, onko tämän peräkärryllisen tekniikan hiilijalanjälki suurempi kuin sen, että me lämmittäisimme taloa esimerkiksi sähkölämmityksellä, jos se järkevästi nykytekniikkaa hyödyntäen tehdään.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, johon haluan tässä vaiheessa kiinnittää huomiota, on se, jota erittäin ansiokkaasti edustaja Pekkarinen täällä jo piti esillä, että meillä ovat maakuntien suuret kaukolämpölaitokset siirtymässä tällä hetkellä talven aikana entistä voimakkaammin käyttämään kivihiiltä, joka on tuontienergiaa. Tämä johtuu toki osittain siitä, että kesä oli aika heikko turpeen osalta: joillakin alueilla saatiin vain alle 20 prosenttia nostettua tavoitemäärästä, toisilla alueilla noin 30 prosenttia. Mutta kyllä tämä hallituksen linjaus, verolinjaus ja toisaalta pitkän aikavälin linjaus, että turvesoille ei saada luvituksia, on vähentämässä jo nykylinjauksilla noin kolmanneksella turpeen energiakäyttöä, ja tämä minusta on erittäin haitallista Suomelle ja Suomen kansantaloudelle, kun samaan aikaan me velkaannumme kansantaloutena ja vaihtotaseemme on kääntynyt negatiiviseksi. Nyt pitäisi katsoa kaikin tavoin, miten me voisimme kotimaista energiantuotantoa lisätä ja tällä tavalla energiatuotteiden tuontia vähentää.

Jos ympäristöministeri Niinistö olisi täällä paikalla, olisinkin kysynyt tätä häneltä, kun hän varsin hyvin tietää, että monet maakunnalliset tärkeät energiahankkeet, jotka perustuvat pääosin metsäenergian hyödyntämiseen, ovat nyt jäissä, hän tietää, että hallituksen energialinjaukset ovat virheellisiä, ne ovat olleet vääriä, ne ovat johtaneet väärään suuntaan. Nyt kun hallituskautta on vielä ehkä jonkun verran jäljellä, niin olisi aika tehdä nopeasti suunnanmuutos, ja toivonkin, kun täällä on jonkun verran vielä hallituspuolueiden edustajia salissa, että se viesti menisi eteenpäin, että tehtäisiin radikaali muutos siihen, että kotimaisen energian, ennen kaikkea bioenergian ja metsäenergian, kannattavuus paranisi niin, että ne hankkeet, isot hankkeet, jotka työllistäisivät maakunnassa ja jotka perustuvat metsäenergian hyödyntämiselle, saataisiin liikkeelle nyt nopeasti.