Nyt tässä keskustelussa edustaja Matikainen-Kallström ehdotti, että vaikka tiedämme, että tilanne on kansakuntamme ja kansantaloutemme kannalta järjetön, nostamme kädet tavallaan pystyyn ja laitamme pään pensaaseen. Minusta tämä ei ole vastuullista politiikkaa. Nyt pitäisi tehdä poliittisia linjauksia, tehdä suunnanmuutos. Tiedän, että te, arvoisa elinkeinoministeri, olette käynyt maakunnassa ja saanut merkittävää perustietoa siitä, että keskeiset isot bioenergiahankkeet ovat nyt seis. Siksi haluan kysyä, aiotteko te tehdä joitakin muutoksia energiapolitiikkaan, jotta saataisiin kotimaiset energialähteet kannattavammiksi.

Miksi tämä on ongelmallinen? Se on mielestäni ongelmallinen sen takia, että samaan aikaan meillä työttömyys on lisääntymässä ja me tarvitsisimme kipeästi kotimaisia työpaikkoja. Nyt kun me korvaamme kotimaisia polttoaineita kivihiilellä, syntyy työpaikkoja Puolaan, Kazakstaniin, Venäjälle, ja mistä kivihiiltä sitten tuodaankaan Suomeen, mutta työpaikkoja ei synny Suomeen yhtään. Päinvastoin me olemme vähentämässä tällä nykyisellä politiikalla maakunnan perinteisiä työpaikkoja.

Osana kasvun aikaan saamiseksi hallitus on esittänyt ja eilen hyväksyttiin yrityskannustimiin liittyvää lainsäädäntöä, muun muassa t&k-vähennys ja sijoittajakannustin, niin sanottu bisnesenkelilaki. Lain saama laaja kannatus kertoo siitä, että yleisesti nähdään erinomaisena, että sijoittamista kotimaisiin pk-yrityksiin kannustetaan. Vaikka laki on lähtökohtaisesti hyvä ja antaa oikean viestin, haluan nostaa muutamia ongelmakohtia esille - vaikkakin laki eilen hyväksyttiin. Nostan nämä esille sen takia, että nyt kun laissa todetaan, että tullaan seuraamaan sen vaikutuksia, niin siinä on yksi vaara, ja se vaara on se, että kun rajaukset on tehty niin tiukoiksi, ketkä voivat saada sen huojennuksen verotuksessa, niin nyt kun seurataan sen tehokkuutta, niin tehdään ehkä vääriä johtopäätöksiä siitä, onko tämä kannustin yleisesti ottaen tehokasta vai ei tai kannustaako yleisestikään ottaen niitä, joilla on pääomia, sijoittamaan pk-yrityksiin.

Nyt tällainen vaara on olemassa sen takia, että laki sisältää erittäin paljon rajauksia siitä, mihin sitä voidaan soveltaa. Pienin näistä on ehkä se, että sitä voidaan soveltaa vain osakeyhtiöihin, mutta kaikista ehkä ongelmallisin on se ikärajoite. Sillä suljetaan vanhat yhtiöt ja myös sukupolvenvaihdosvaiheessa olevat yhtiöt täysin tämän kannustimen ulkopuolelle. Monesti omistajan vaihdoksen jälkeen saattaa liiketoiminnassa tapahtua merkittäviä kasvupyrähdyksiä, jotka vaativat ulkopuolista pääomaa. Näihin yrityksiin tämä nyt hyväksytty kannustin ei millään tavalla kyllä kannusta sijoittamaan.

Toinen ongelmallinen asia on se, että tämän sijoituksen, jolle tämän verohuojennuksen sitten saa, pitää olla nimenomaan rahana osakepääomaan sijoitettavaa pääomaa. Muut instrumentit, kuten esimerkiksi sijoittaminen vapaan pääoman rahastoon tai pääomalainat on suljettu ulkopuolelle.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin tämä laki, joka on nyt hyväksytty, on hyvä päänavaus oikeaan suuntaan. Mutta kun samaan aikaan käsittelyssä oli edustaja Sipilän tekemä lakialoite tuloverolain muuttamisesta siten, että luovutustappiot saisi vähentää kaikista pääomatuloista, on erittäin harmillista, että tämä asia ei nyt etene. Esitys oli erinomainen ja olisi kyllä aukaissut monenkin tulpan nimenomaan pääomien sijoittamiseksi pk-sektorille, jossa tunnetusti on erittäin suuri riski siinä, että ensinnäkin on hankala määritellä sen yrityksen arvo, ja sitten kun sijoitetaan pk-sektorin yrityksiin, niin suurin osa näistä sijoituksista tuottaa kuitenkin tänä päivänä valitettavasti tappiota. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Seuraava askel tässä suomalaisten, kansalaisten, voi sanoa, että laajojen kansalaisjoukkojen kannustamisessa sijoittamaan suomalaisiin, kotimaisiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin olisi mahdollistaa tappion huomioiminen alijäämähyvityksessä ja sitä kautta ansiotuloverotuksessa. Tämä kannustaisi kaikkia suomalaisia sijoittamaan kasvuyrityksiin, ja näin pankkitileillä makaava passiivinen pääoma saataisiin Suomen uuden nousun rakentamiseen.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti: Muistutan, että suositus on 5 minuuttia, vaikkei olekaan enää etukäteen pyydettyjä puheenvuoroja.

Olen esittänyt ja esitän edelleen, että poliisin toiminta-aika on määriteltävä laissa, siis se aika, missä ajassa kiireellisessä tapauksessa poliisin on viimeistään oltava paikalla. Samanlaisen esityksen on tehnyt Lapin aluehallintovirasto, ja haluankin kysyä, arvoisa ministeri, mikä on teidän kantanne tällaiseen esitykseen.

On täysin selvää, että tulevaisuudessa terveyspalvelut pitää tuottaa nykyistä tehokkaammin. Lääketieteen paradigma on muuttumassa. Yhä useampaan sairauteen löytyy tulevaisuudessa hoitokeinoja, mutta hoitokeinot kallistuvat koko ajan. Sen takia me emme voi lähteä sirpaloittamaan terveyspalveluiden tuottamista, kuten hallituksen linja näyttää olevan. Vannotaan - toki nyt näyttää, että yhä varovaisemmin, mutta vannotaan edelleen - vahvojen peruskuntien paremmuuteen, kuten täällä muun muassa edellisissä puheenvuoroissa on tehty, ja unohdetaan se, että kansainvälisissä tutkimuksissakin on todettu, että jos terveyspalveluita lähdetään tuottamaan, erityisesti erikoissairaanhoidon palveluita, niin kyllä se minimiväestöpohja on yleensä siellä 100 000-200 000 asukasta. Silloin pystytään järkevästi tuottamaan ne palvelut ja satunnaisvaihtelut poistuvat. Sen takia tämä keskustan kotikunta-maakunta-malli on juuri oikea vastaus nykypäivän ja ennen kaikkea tulevaisuuden haasteisiin.

Väistämättä herää kysymys, kun täällä on kannettu huolta monessa puheenvuorossa - muun muassa edustaja Heinonen kantoi huolta - siitä, että päätöksenteko etääntyy kauas kuntapäättäjistä, jos mennään tähän maakuntamalliin: Mikä päätöksenteko? Mistä siellä kunnissa halutaan päättää (Tapani Tölli: Terveyskeskuksista!) liittyen terveyspalveluihin tai erikoissairaanhoidon palveluihin.

Sanotaan, että terveyskeskuksista halutaan päättää, siitä, missä terveyskeskus sijaitsee. Tämä on ymmärrettävää. On tärkeää, että terveyspalvelut ovat saavutettavissa kaikkialla Suomessa, että ne sijaitsevat lähellä. Mutta samalla joutuu sen toteamaan, että jos me puhumme erikoissairaanhoidosta ja pyrimme sitä panemaan kunnan kokoisiin yksiköihin, että jokainen kunta vastaisi pääsääntöisesti erikoissairaanhoidosta - siis pääsääntönä, niin kuin hallitus ajaa, jokainen kunta vastaisi - niin eihän tämä tule missään tapauksessa toimimaan, liian pieni yksikkö joka tapauksessa. Meillä ei ole Suomessa kuin muutama kunta, jotka pystyisivät tämän hoitamaan, ja silloin tullaan siihen tilanteeseen, että väistämättä lähdetään siellä kunnissa tekemään investointipäätöksiä, jotka eivät välttämättä koko yhteiskunnan ja kansantalouden kannalta ole järkeviä. Kun lähdetään investoimaan sairaalatekniikkaan, esimerkiksi magneettikuvauslaitteisiin ja muihin, ei silloin voida katsoa yhden kunnan näkökulmasta sitä, vaan pitää katsoa laajemman yksikön näkökulmasta, jos aiotaan tehokkaasti hoitaa. Sen takia palveluiden järjestäminen täytyy laajempien hartioiden vastuulle saattaa tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Tässä kuntapäätöksenteossa monesti unohtuu se, että vaikka ehkä 60 prosenttia kunnan rahoista meneekin tuonne sosiaali- ja terveyspalveluihin, niin ne keskeiset lähipalvelut kuitenkin jäisivät sinne kotikuntaan. Mitä sitten se 60 prosenttia kuluista sisältäisi? Kuten tuossa debatissa totesin, valtaosa palveluista on sellaisia, jotka tehdään lääketieteellisin perustein. Eivät kunnanvaltuuston päättäjät voi lähteä ratkaisemaan, kenelle annetaan minkäkinlaista hoitoa, keneltä leikataan lonkka tai mitkä ovat kaiken kaikkiaan lääketieteellisen päätöksenteon perusteet. Niitäkin päätöksiä varmasti joudumme tulevaisuudessa tarkastamaan, kun yhteiskuntamme taloudellinen tilanne muuttuu, mikä lääketieteen palvelu kuuluu julkisen sektorin kustannettavaksi, ja mikä on yksilön oma vastuu. Mutta yksittäinen kunta ei näitä ratkaisuja voi tehdä. Ne pitää tehdä valtakunnallisesti.

Sitten voidaan tietenkin puhua näistä investoinneista ja terveyskeskuksen sijainnista, mutta tällöinkin on järkevää, että katsotaan vähän laajempia alueita ja mietitään koko maakuntien kokoisten alueiden näkökulmasta, että kaikilla asukkailla on se saavutettavuus suurin piirtein toteutumassa, eikä niin, että lähdetään vain yksittäisen kunnan näkökulmasta katsomaan. Nämä palvelut vaativat jatkossa entistä enemmän, kun meidän sairaalatekniikkamme kehittyy ja lääketiede kehittyy, entistä laajempia hartioita. (Timo Heinonen: Aikamoista keskittämispolitiikkaa!)

Suurelta osin Euroopan talousongelmat johtuvatkin siitä, ettei tehtyjä, olemassa olevia sopimuksia ole noudatettu, etenkään kasvu- ja vakaussopimusta. Suomihan näin on tehnyt, mutta muut maat eivät valitettavasti ole, siis kaikki muista maista. Nytkin riskinä on se, että pieniltä mailta vaaditaan tiukkaa noudattamista mutta tiukan paikan tullen suuria maita ei saada välttämättä kuriin. Tämänhetkisen unionin lainsäädännön mukaan jäsenvaltion rakenteellinen eli suhdannevaihteluista korjattu alijäämä saisi olla enintään yksi prosentti jäsenvaltion bruttokansantuotteesta. Nyt käsittelyssä oleva valtiosopimus edellyttää tiukempaa tavoitetta. Rakenteellinen alijäämä saisi valtiosopimuksen perusteella olla enintään 0,5 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Suomen kannalta esitys ei tällä hetkellä ole erityisen ongelmallinen, koska lähtökohtainen julkisen talouden rakenteellinen jäämä on riittävän hyvä ja julkisen talouden velkasuhde on selvästi alle 60 prosenttia. Sopimuksesta voi kuitenkin tulla ongelmallinen, jos taloutemme sukeltaa eikä valtiontaloutta saada kuriin. Tällöin budjettialijäämän rajat tulevat aika nopeasti vastaan, ja eteen voi tulla sopimuksen merkittävin epämääräisyys, joka liittyy siinä käytettyyn rakenteellisen budjettijäämän käsitteeseen. Vaarana ja riskinä on, että komissio tekee oman arvion Suomen rakenteellisesta alijäämästä, joka ei välttämättä kuitenkaan perustu parhaaseen asiantuntemukseen Suomen taloudesta.

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta on arvioinut sopimuksen valtiosääntöoikeuden näkökulmasta. Asiantuntijat näkivät, että ero nykyisen oikeustilan ja nyt esitetyn sopimuksen välillä on niin pieni - onhan se vain 0,5 prosenttia bruttokansantuotteesta - ettei se lisäisi sopimuksen käsittelyjärjestykseen vaikuttavalla tavalla eduskunnan budjettivallan ja samalla Suomen täysivaltaisuuden rajoitusta. Muutos ei tunnu suurelta, kun sitä ajattelee prosentteina, mutta absoluuttisena euromääränä se on kuitenkin lähes miljardi euroa. Odotan, että tulevaisuudessa myös asiantuntijat kiinnittäisivät huomiota siihen, että emme voi enää pitkään nakertaa perustuslain mukaista budjettivaltaa tällaisella niin sanotulla hivuttamistekniikalla. Nyt rajat ovat tulossa vastaan.

Arvoisa puhemies! Esitän, että eduskunnan työjärjestyksen 53 §:ään perustuen käsittelyssä oleva asia lähetetään lausunnon antamista varten suureen valiokuntaan, ulkoasiainvaliokuntaan, tarkastusvaliokuntaan, hallintovaliokuntaan, lakivaliokuntaan, liikenne- ja viestintävaliokuntaan, maa- ja metsätalousvaliokuntaan, puolustusvaliokuntaan, sivistysvaliokuntaan, sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, talousvaliokuntaan, tulevaisuusvaliokuntaan, työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan ja ympäristövaliokuntaan eli kaikkiin muihin valiokuntiin paitsi valtiovarainvaliokuntaan ja perustuslakivaliokuntaan. (Eduskunnasta: Hyvä esitys!)

Esityksemme sai kannatusta perussuomalaisten ohessa myös kokoomuksen riveistä. Kannatusta näytti tulevan ennen muuta niiltä edustajilta, jotka työhistoriansa perusteella tuntevat käsittelyssä olevan asian. Poliisissa miehistön kohdalla eläkeikä on nousemassa 3 vuodella 63 vuoteen tilanteessa, missä keskimääräinen eläköitymisikä työkyvyttömyydestä johtuen on alle 57 vuotta. Alipäällystö jaksaa keskimäärin noin vuoden pidempään. Ero todellisuuden ja lainsäädännöllä asetetun tavoitteen välillä on kasvamassa 3 vuodesta lähes 6 vuoteen. Se ei korjaannu itsekseen eikä varsinkaan asenteella, että olisi kunniakasta päättää työura työkyvyttömyyseläkkeeseen, kuten poliisin eläkeikäasiaa pohtinut työryhmä totesi. Kuulimme hallintovaliokunnassa myös, ettei niin sanottuja senioripolkuja ikääntyville poliiseille ole mietitty.

Arvoisa puhemies! Tiedämme sen, että eläkeikäkysymyksessä hallituksessa on vallalla kaksi linjaa. On kokoomuksen linja, jonka mukaan eläkeikää on nostettava ilman alakohtaista tarkastelua tai joustoja ja piste, ja on myös sosialidemokraattien linja, jossa yleistä eläkeiän nostamisasiaa ei saisi edes keskustella. Siksi hallitus on suosiolla siivonnut yleisen eläkeiän nostamiskysymyksen työmarkkinajärjestöille. Päätöksiä tehtäisiin vasta seuraavalla vaalikaudella, vaikka asialla olisi kiire.

Keskusta pitää yleisen eläköitymisiän nousemista välttämättömänä, mutta haluamme avata toden teolla keskustelun siitä, ettei pelkkä eläkeiän alarajan nostaminen yksinään ole toimiva ratkaisu. Siksi meidän tulee pohtia konkreettisia keinoja ja toimenpiteitä, joilla työikäiset saadaan aikaisemmin työelämään, on vähemmän sairauspoissaoloja, on vähemmän työkyvyttömyyseläkkeelle joutuvia, ja miten eläkkeellä oleva voitaisiin houkutella takaisin työllistymään.

Arvoisa puhemies! Mitä nämä konkreettiset toimenpiteet voisivat olla? Ensinnäkin niin työmarkkinajärjestöjen kuin meidän poliitikkojen on tehtävä entistä lujemmin työtä ikärasismin kitkemiseksi.

Toiseksi meidän on kyettävä luomaan paremmat mahdollisuudet uudelleenkouluttautumiseen varsinkin fyysisesti ja henkisesti vaativaa työtä tekeville. On luotava senioripolkuja ja mahdollisuuksia uudelle työuralle esimerkiksi sopivalla täydennyskoulutuksella.

Kolmantena asiana nostaisin esille työpaikkailmapiiristä huolehtimisen. Tutkitusti on todettu, että eläkeiän saavuttaneet työntekijät harkitessaan työuransa jatkoa kiinnittävät ensisijaisesti huomiota hyvään ja toimivaan työympäristöön, työyhteisön ilmapiiriin, mahdollisuuksiin vaikuttaa omaan työhönsä sekä hyvään esimiestoimintaan.

Arvoisa puhemies! Lainsäätäjinä emme voi pelkästään sanella eläkeiän nostamista, jollemme itse luo puitteita tai tarjoa vaihtoehtoja sille, että työurat tosiasiallisestikin voivat pidentyä. Kannatamme toisessa käsittelyssä lakiehdotuksen hyväksymistä sen täydentämiseksi, jotta työurien pidentämistavoitteessa myös käytännössä onnistutaan ja jotta välttyisimme poliisimiesten ja muidenkin ammattiryhmien kohdalla pitkiltä työttömyysputkilta ja ennenaikaisilta työkyvyttömyyseläkkeiltä.

Esitän edellä olevin perustein seuraavan lausumaehdotuksen: "Eduskunta edellyttää, että luodakseen puitteet eläkeiän alarajan tosiasialliselle nostamiselle on hallituksen ryhdyttävä yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa viipymättä torjumaan työpaikoilla ikärasismia ja muuta epäasiallista kohtelua, turvaamaan ikääntyneille työntekijöille riittävät kouluttautumismahdollisuudet sekä luomaan senioripolkuja ja mahdollisuuksia uuteen työuraan, jossa pätevyysvaatimusten täyttämiseksi voidaan ottaa huomioon myös aiemmassa ammatissa työkokemuksen kautta hankitut tiedot ja taidot."

Nyt tässä käsittelyssä olevassa asiassa on kuitenkin se ongelma, kuten hallituksen esitystä esiteltäessä hallintovaliokunnassa asiantuntijatkin totesivat, että ei ole olemassa mitään senioripolkuja poliiseille. Pora 1 ja Pora 2 -hankkeet ovat karsineet hallintoa ja karsineet poliisin parista juuri sellaisia työtehtäviä, joihin voisivat ikääntyneet poliisimiehet kenttätyöstä siirtyä. Tämä on se keskeisin ongelma. Sen takia, kun nyt sitten tämä laki on tulossa voimaan, olisi todella kiire sillä, että nopeasti haettaisiin ne keinot, miten siellä pystytään ehkä uudelleenkouluttamisellakin löytämään riittävän ajoissa uusia työuria siinä organisaation sisällä, jotta pystyttäisiin pitempään työskentelemään.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti: Nyt edustaja Myllykoski saa jatkaa.

Mutta toisaalta olen hyvin iloinen siitä, että edustaja Kalliorinne täällä vasemmistoliitosta myös iloitsi tästä laista, että kun lainsäädännöllä nostetaan tätä eläkeikää nyt pakosta 63:een, niin se pakottaa myös hakemaan sellaisia keinoja, joilla työelämässä pystytään pitempään pysymään. Haluaisinkin todeta ja oikeastaan kysyä edustaja Kalliorinteeltä, että olettehan te valmiita myös näissä yleisissä eläkeikäratkaisuissa samantyyppisiin ratkaisuihin, jotta lainsäädännöllä saadaan nostettua eläkeikää ja sitten haetaan ratkaisuja, että siellä pysytään pitempään. Toivottavasti olette mahdollisimman pian näihin ratkaisuihin valmiita, koska niillä on nyt kiire.

Keskeinen ongelma on meillä ollut nimenomaan se, että listaamattomiin yrityksiin sijoittaminen on riski. Useimmat sijoitukset tuottavat tappiota, jota ei saa vähentää kuin luovutusvoitoista verovuonna ja viitenä seuraavana verovuonna. Vähennystä ei siis saa tehdä muista pääomatuloista eikä tietenkään ansiotuloista. Tämä nostaa selvästi kynnystä yksityiseen yhtiöön sijoittamiselle. Useinhan näissä yhtiöissä jo osakkeen arvon määrittäminen on erittäin hankalaa ja koko liiketoiminta selvästi riskisempää kuin suuremmissa ja listatuissa yhtiöissä.

Parhaiten ongelmaan vastaisi edustaja Sipilän äskeisessä puheenvuorossaan esittelemä ja nyt käsittelyssä oleva lakialoite tuloverolain 50 §:n muuttamisesta. Keskeinen ongelma hallituksen sinänsä hyvissä esityksissä on niiden tiukat rajaukset. Ensinnäkin muut yritysmuodot kuin osakeyhtiö on jätetty heti alkuun kannustimien ulkopuolelle. Vieläkin hankalampi on ikärajoitus, jolloin bisnesenkelikannustinta ei saa yritys, jonka perustamisesta on kulunut yli 6 vuotta. Tämä jättää käytännössä muun muassa kaikki sukupolvenvaihdosyritykset kannustimen ulkopuolelle.

Kokemuksesta voin todeta, että kun tehdään sukupolvenvaihdos tai omistajanvaihdos, kun tulee uusi omistaja, nuorempi sukupolvi, usein yritystä lähdetään eri tavalla kehittämään. Tällöin saattaa syntyä uusia liikeideoita, jopa uusia liiketoimintoja olemassa olevaan yritykseen, ja on erittäin harmi, että tällainen yritys ei pääse hyödyntämään nyt hallituksen esittämää verokannustinta.

Kolmas ongelma on se, ettei kannustinta ole ulotettu tapauksiin, joissa sijoittajana on yhtiö. Kun tehdään yrityskauppoja, kauppahintahan tuloutuu monesti yrityksiin, yhtiöihin, jotka sitten saattavat sijoittaa ja sijoittavat rahojaan muun muassa pk-sektorille tai erilaisiin toimintoihin tai kiinteistöihin. Kun omistaja ottaa rahaa ulos yhtiöstä, on siinä verottaja välissä. Nyt tämä kannustin pakottaisi tällaisen sijoittajan ekana tulouttamaan rahaa tästä yhtiöstä, jonka jälkeen hän voisi vasta hyödyntää tämän bisnesenkelikannustimen.

Neljäs ongelma on se, ettei vähennystä laskettaessa oteta huomioon pääomatulolajin tappiota. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että nyt esitettyä kannustinta voivat hyödyntää vain ne, joilla on verovuonna tai kolmena seuraavana verovuonna riittävästi pääomatuloja. Jos meillä on henkilö, jolla olisi omaisuutta kertynyt, mutta hänellä ei ole riittävästi pääomatuloja, on esimerkiksi ansiotuloja, niin hän ei pysty hyödyntämään tätä hallituksen esittämää kannustinta. Hänen pitäisi ensin siis varmistaa, että saa riittävästi tulevaisuudessa vuosittain pääomatuloja, tai ainakin tässä kolmen vuoden periodilla, ja vasta sen jälkeen voisi harkita, onko tämä kannustin sellainen, joka antaa kimmokkeen sijoittaa tämmöiseen listaamattomaan yritykseen.

Arvoisa puheenjohtaja! Sinänsä kannatan hallituksen esityksiä, jotka ovat matkan varrella selvästi parantuneet siitä, mitä alkuperäiset lausuntoluonnokset ovat olleet. Edustaja Sipilän lakialoite ei ole kuitenkaan ristiriidassa näitten esitysten kanssa, vaan päinvastoin täydentää niitä. Tämän Sipilän lakialoitteen hyväksyminen on jopa välttämätön, jotta saataisiin rahavirrat liikkeelle. Kannatan siis ehdottomasti Sipilän tekemää lakialoitetta.