Markus Lohi

14/2013

26.02.2013
Markus Lohi /kesk:  Arvoisa puhemies! Kuten tämä debattikeskustelukin on osoittanut, niin ei tälle uudistukselle todellakaan yksimielisyyttä ole edes hallituspuolueitten riveissä, ja kuten täällä on käytetty puheenvuorojakin, niin erityisesti ne, joita tämä koskettaa, jotka tulevat Itä-Suomesta, vastustavat tätä hallituksen esitystä, jossa Itä-Suomen neljä vaalipiiriä yhdistetään niin, että jäljelle jää kaksi vaalipiiriä.

Keskustan perustuslakivaliokunnan jäsenet teimme vastalauseen ja esitämme, että tämä tulee hylätä toisessa käsittelyssä, ja keskeiset syyt kantaamme ovat itse tämä prosessi ja alueellisen edustavuuden murentaminen. Yleensä vaalipiirimuutokset, kuten täällä on jo monessa puheenvuorossa todettu, tehdään laajan parlamentaarisen valmistelun perusteella. Poliittisen järjestelmämme kannalta on erittäin vaarallista, jos kukin hallitus yksinkertaisella enemmistöllä lähtee muokkaamaan vaalipiirejä haluamaansa suuntaan. Olemme tottuneet kuulemaan, että eräissä maissa näin on tapana tehdä. Emme kuitenkaan yleensä ole tottuneet, että länsimaisissa demokratioissa kulloinkin istuva hallitus lähtee vaalipiirejä muokkailemaan niin, että ne olisivat tulevien vaalien kannalta omasta näkökulmasta parhaita mahdollisia.

Tämä perustuslakivaliokunnan suppea mietintökin kertoi sen, että, kuten tuossa debatissa totesin, vaikeisiin kysymyksiin ei otettu kantaa, mutta hallituksen vaalipiirien yhdistämisvimma ei näytä jäävän tähän. Parhaillaan oikeusministeriö on nimittämässä työryhmää valmistelemaan perustuslain muutosta, jonka mukaan vaalipiirien määrä olisi 6-12, kun se tällä hetkellä perustuslain mukaan on 12-18.

Työryhmän nimittäminenhän perustuu hallitusohjelman liitteeseen 4, ja kun sitä lukee, niin ei voi muuta kuin hämmästellä. Siellä nimittäin sanotaan sanatarkasti: "Sitoudutaan perustuslain muutokseen siten, että vaalipiirien enimmäismääräksi Manner-Suomessa kirjataan 6-12." Herää kysymys, mihin tarvitaan enää parlamentaarista työryhmää, kun hallituspuolueet ovat sitoutuneet edellä esitettyyn muutokseen. Ainakaan aidosta työryhmätyöskentelystä ei tämän jälkeen voida puhua.

Kyllä tällaisella toiminnalla hallituksen toimintaan luottamus on täysi nolla. Onneksi meillä on perustuslaki, joka vaatii kahden kolmasosan enemmistön tällaisille muutoksille ja turvaa, ettei enemmistöhallitus lähde enempää vääryyksiä runnomaan läpi.

Arvoisa puhemies! Vastustan jyrkästi tätä hallituksen esitystä ja myös sitä, että perustuslakia tältä osin lähdetään muuttamaan.

Kun täällä keskustelussa on otettu esille myös se, että tämän jälkeen piilevin äänikynnys, suurin, jää Lappiin, niin haluan ottaa ihan esille tämän, että jos vaikka Lapin ja Oulun vaalipiirit yhdistettäisiin, niin olisihan se tilanne aika mahdoton. Etäisyydet olisivat vaalipiirin päästä päähän lähes tuhat kilometriä, ja tämä vaalipiiri edustaisi ei nyt ihan puolta, mutta noin 49:ää prosenttia koko Suomen maapinta-alasta, eikä tällöin kyllä enää voitaisi turvata vaalijärjestelmällä alueellista edustavuutta eikä sitä, että kaikkialta Suomesta olisi kansanedustajia täällä eduskunnassa.

Huoli ei ole yksittäisten kansanedustajien kohtalosta. Ne päätetään vaaleissa. Huoli on alueellisesta edustavuudesta, siitä, että kullakin alueella ja maakunnalla on oikeus saada omat edustajansa tänne Suomen parlamenttiin.

Usein unohtuu, että meillä demokraattisissa maissa on aika monessa käytössä enemmistövaaliperiaate, ja tällöinhän vaalipiirejä on yhtä paljon kuin valittavia parlamentaarikkoja kulloiseenkin parlamenttiin. Muun muassa Britanniassa on yhtä monta vaalipiiriä. En kuitenkaan kannata tällaista enemmistöparlamentarismia tai vaalijärjestelmää Suomeen. Meidän järjestelmämmehän tasapainottelee suhteellisuuden ja alueellisen edustavuuden välillä. Molemmista tulee huolehtia, ja kaikissa tapauksissa vaalipiirien tulee olla sen kokoisia, että äänestäjät kokevat poliittisen järjestelmän itselleen läheiseksi. Tämä lisää myös äänestysaktiivisuutta. Näitä näkökulmia ei hallituksen esityksessä ole millään tavalla otettu huomioon, ja sen takia ehdottomasti kannatan tämän esityksen hylkäämistä.

134/2012

20.12.2012
Markus Lohi /kesk:  Arvoisa puhemies! Täytyy kyllä sanoa, että oli ilo kuunnella edellä tuota edustaja Auttoa, joka käytti erinomaisen puheenvuoron siitä, kuinka valtio omilla toimenpiteillään on edesauttanut pääkaupunkiseudun asunto-ongelman syntymistä. Voi sanoa, että tuo puheenvuoro oli erittäin keskustalainen puheenvuoro, ja kiitos siitä, mutta tästäkin huolimatta voi sanoa, että se oli kyllä puheenvuoro, joka sisälsi erittäin hyviä näkökulmia siihen, että jos me mietimme meidän ympäristöongelmiamme tänä päivänä, niin aika paljonhan niissä on hallituskin kiinnittänyt huomiota nimenomaan asumiseen ja asumisrakentamiseen ja asuntojen ympäristötekniikkaan ja energiatehokkuuteen.

Kun valitettavasti hieman myöhässä tulin tuohon debattivaiheeseen enkä saanut puheenvuoroa, olisin halunnut kysyä asuntoministeriltä siitä, että meillä viime vuosina on kiinnitetty erityistä huomiota tähän energiatehokkuuteen ja samaan aikaan on huolestuttavasti ympäri maata ilmennyt sellaista piirrettä, että meillä on uusissa rakennuksissa, niin julkisissa rakennuksissa kuin yksityisissä rakennuksissa, ilmennyt kosteusongelmia ja homeongelmia. Kun olen keskustellut joidenkin asiantuntijoiden kanssa, he ovat epäilleet, että meillä ei tänä päivänä ole riittävästi tietoa siitä, miten kaikki nykyaikaiset rakennusmateriaalit käyttäytyvät, ja kun me olemme näitten energiatehokkuussääntöjen johdosta lähteneet noudattamaan sellaisia rakentamismääräyksiä, jotka vaativat yhä paksumpia eristeitä seiniin ja yläpohjaan, niin me emme tiedä välttämättä tänä päivänä tarkasti sitä, mihin tämä kosteuspiste muodostuu, ja se aiheuttaa riskin, että tulevaisuudessa näitä kosteusongelmia ja homeongelmia on entistä enemmän.

Minusta tämä huoli on aiheellinen - vaikken ole rakennusalan ammattilainen - kun seuraa niitä ilmiöitä, mihin jatkuvasti törmää. Muun muassa Lapissa meillä on isoja julkisia rakennushankkeita, jotka ovat vain muutaman vuoden vanhoja, ja siellä on vakavia kosteusongelmia. Tämä on minusta kyllä hämmästyttävää.

Toinen ilmiö, josta olen huolissani, on se, että ne rakennukset ja talot, jotka meillä ovat perinteisesti olleet terveitä, ovat vanhoja hirsitaloja, jopa satoja vuosia vanhoja hirsitaloja, jotka ovat säilyneet hyvinä, ja nyt nämä nykyiset energiamääräykset kyllä diskriminoivat hirsirakentamista. Perinteisestihän hirsirakentamista on harjoitettu nimenomaan haja-asutusalueella, ja siellä kun ei ole mitään kaukolämpöratkaisuja ollut, niin lämmitysmuoto on ollut sähkö, ja nyt tästä sähkölämmityksestä on tullut vähän niin kuin kirosana. Minusta olisi hyvä miettiä, onko se sähkölämmitys välttämättä niin paha. Sen ympäristömerkityshän riippuu siitä, millä sähkö tuotetaan. Jos sähkö tuotetaan järkevästi, ei sähkölämmityksen pitäisi välttämättä olla kirosana. Nyt näyttää siltä, että jotta hirsitalon voi rakentaa, pitäisi ainakin peräkärryllinen tekniikkaa tuoda sinne taloon mukana, ja kukaan ei ole selvittänyt, onko tämän peräkärryllisen tekniikan hiilijalanjälki suurempi kuin sen, että me lämmittäisimme taloa esimerkiksi sähkölämmityksellä, jos se järkevästi nykytekniikkaa hyödyntäen tehdään.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, johon haluan tässä vaiheessa kiinnittää huomiota, on se, jota erittäin ansiokkaasti edustaja Pekkarinen täällä jo piti esillä, että meillä ovat maakuntien suuret kaukolämpölaitokset siirtymässä tällä hetkellä talven aikana entistä voimakkaammin käyttämään kivihiiltä, joka on tuontienergiaa. Tämä johtuu toki osittain siitä, että kesä oli aika heikko turpeen osalta: joillakin alueilla saatiin vain alle 20 prosenttia nostettua tavoitemäärästä, toisilla alueilla noin 30 prosenttia. Mutta kyllä tämä hallituksen linjaus, verolinjaus ja toisaalta pitkän aikavälin linjaus, että turvesoille ei saada luvituksia, on vähentämässä jo nykylinjauksilla noin kolmanneksella turpeen energiakäyttöä, ja tämä minusta on erittäin haitallista Suomelle ja Suomen kansantaloudelle, kun samaan aikaan me velkaannumme kansantaloutena ja vaihtotaseemme on kääntynyt negatiiviseksi. Nyt pitäisi katsoa kaikin tavoin, miten me voisimme kotimaista energiantuotantoa lisätä ja tällä tavalla energiatuotteiden tuontia vähentää.

Jos ympäristöministeri Niinistö olisi täällä paikalla, olisinkin kysynyt tätä häneltä, kun hän varsin hyvin tietää, että monet maakunnalliset tärkeät energiahankkeet, jotka perustuvat pääosin metsäenergian hyödyntämiseen, ovat nyt jäissä, hän tietää, että hallituksen energialinjaukset ovat virheellisiä, ne ovat olleet vääriä, ne ovat johtaneet väärään suuntaan. Nyt kun hallituskautta on vielä ehkä jonkun verran jäljellä, niin olisi aika tehdä nopeasti suunnanmuutos, ja toivonkin, kun täällä on jonkun verran vielä hallituspuolueiden edustajia salissa, että se viesti menisi eteenpäin, että tehtäisiin radikaali muutos siihen, että kotimaisen energian, ennen kaikkea bioenergian ja metsäenergian, kannattavuus paranisi niin, että ne hankkeet, isot hankkeet, jotka työllistäisivät maakunnassa ja jotka perustuvat metsäenergian hyödyntämiselle, saataisiin liikkeelle nyt nopeasti.

133/2012

19.12.2012
Markus Lohi /kesk:  Arvoisa puhemies! Jo tuossa debatissa käytiin laajastikin keskustelua siitä, että Suomen vaihtotase on kääntynyt valitettavasti viime vuonna vääränmerkkiseksi. Valtion ja julkisen hallinnon on hankala tehdä nopeita toimenpiteitä, joilla vienti saataisiin vetämään. Sen sijaan valtio pystyisi tekemään aika nopeastikin ratkaisuja, joilla tuontia voitaisiin korvata kotimaisella tuotannolla, ja yksi keskeinen sektori on, totta kai, energiapuoli. Me tällä hetkellä tuomme erityisesti kalliita öljytuotteita, joiden maailmanmarkkinahinta on noussut vuoden aikana, ja tämä on painamassa meidän vaihtotasettamme erityisesti negatiiviseksi. Mutta hallituksen energiapoliittisten ratkaisujen johdosta, kuten täällä on jo kuultu, moni maakunnallinen ja kaupunkien energiayhtiö on korvaamassa nytten kotimaista polttoainetta, niin turvetta kuin puutakin, ulkomailta tuodulla kivihiilellä.

Miksi tämä on ongelmallinen? Se on mielestäni ongelmallinen sen takia, että samaan aikaan meillä työttömyys on lisääntymässä ja me tarvitsisimme kipeästi kotimaisia työpaikkoja. Nyt kun me korvaamme kotimaisia polttoaineita kivihiilellä, syntyy työpaikkoja Puolaan, Kazakstaniin, Venäjälle, ja mistä kivihiiltä sitten tuodaankaan Suomeen, mutta työpaikkoja ei synny Suomeen yhtään. Päinvastoin me olemme vähentämässä tällä nykyisellä politiikalla maakunnan perinteisiä työpaikkoja.

Osana kasvun aikaan saamiseksi hallitus on esittänyt ja eilen hyväksyttiin yrityskannustimiin liittyvää lainsäädäntöä, muun muassa t&k-vähennys ja sijoittajakannustin, niin sanottu bisnesenkelilaki. Lain saama laaja kannatus kertoo siitä, että yleisesti nähdään erinomaisena, että sijoittamista kotimaisiin pk-yrityksiin kannustetaan. Vaikka laki on lähtökohtaisesti hyvä ja antaa oikean viestin, haluan nostaa muutamia ongelmakohtia esille - vaikkakin laki eilen hyväksyttiin. Nostan nämä esille sen takia, että nyt kun laissa todetaan, että tullaan seuraamaan sen vaikutuksia, niin siinä on yksi vaara, ja se vaara on se, että kun rajaukset on tehty niin tiukoiksi, ketkä voivat saada sen huojennuksen verotuksessa, niin nyt kun seurataan sen tehokkuutta, niin tehdään ehkä vääriä johtopäätöksiä siitä, onko tämä kannustin yleisesti ottaen tehokasta vai ei tai kannustaako yleisestikään ottaen niitä, joilla on pääomia, sijoittamaan pk-yrityksiin.

Nyt tällainen vaara on olemassa sen takia, että laki sisältää erittäin paljon rajauksia siitä, mihin sitä voidaan soveltaa. Pienin näistä on ehkä se, että sitä voidaan soveltaa vain osakeyhtiöihin, mutta kaikista ehkä ongelmallisin on se ikärajoite. Sillä suljetaan vanhat yhtiöt ja myös sukupolvenvaihdosvaiheessa olevat yhtiöt täysin tämän kannustimen ulkopuolelle. Monesti omistajan vaihdoksen jälkeen saattaa liiketoiminnassa tapahtua merkittäviä kasvupyrähdyksiä, jotka vaativat ulkopuolista pääomaa. Näihin yrityksiin tämä nyt hyväksytty kannustin ei millään tavalla kyllä kannusta sijoittamaan.

Toinen ongelmallinen asia on se, että tämän sijoituksen, jolle tämän verohuojennuksen sitten saa, pitää olla nimenomaan rahana osakepääomaan sijoitettavaa pääomaa. Muut instrumentit, kuten esimerkiksi sijoittaminen vapaan pääoman rahastoon tai pääomalainat on suljettu ulkopuolelle.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin tämä laki, joka on nyt hyväksytty, on hyvä päänavaus oikeaan suuntaan. Mutta kun samaan aikaan käsittelyssä oli edustaja Sipilän tekemä lakialoite tuloverolain muuttamisesta siten, että luovutustappiot saisi vähentää kaikista pääomatuloista, on erittäin harmillista, että tämä asia ei nyt etene. Esitys oli erinomainen ja olisi kyllä aukaissut monenkin tulpan nimenomaan pääomien sijoittamiseksi pk-sektorille, jossa tunnetusti on erittäin suuri riski siinä, että ensinnäkin on hankala määritellä sen yrityksen arvo, ja sitten kun sijoitetaan pk-sektorin yrityksiin, niin suurin osa näistä sijoituksista tuottaa kuitenkin tänä päivänä valitettavasti tappiota. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Seuraava askel tässä suomalaisten, kansalaisten, voi sanoa, että laajojen kansalaisjoukkojen kannustamisessa sijoittamaan suomalaisiin, kotimaisiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin olisi mahdollistaa tappion huomioiminen alijäämähyvityksessä ja sitä kautta ansiotuloverotuksessa. Tämä kannustaisi kaikkia suomalaisia sijoittamaan kasvuyrityksiin, ja näin pankkitileillä makaava passiivinen pääoma saataisiin Suomen uuden nousun rakentamiseen.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti: Muistutan, että suositus on 5 minuuttia, vaikkei olekaan enää etukäteen pyydettyjä puheenvuoroja.

132/2012

18.12.2012
Markus Lohi /kesk:  Arvoisa puhemies! Kun täällä on keskusteltu paljon nyt kuntauudistuksesta ja siihen liittyvästä sote-uudistuksesta ja siitä, missä tilassa se on, niin täytyy kyllä todeta, että elämme Suomessakin sitä aikaa taloudellisesti, että nyt tarvitaan ehdottomasti uudistuksia julkiselle sektorille, ja keskusta on alun alkaenkin ollut sitä mieltä, että näitä uudistuksia tarvitaan. Siitä olemme toki eri mieltä, millä tavalla järjestelmää pitää uudistaa.

On täysin selvää, että tulevaisuudessa terveyspalvelut pitää tuottaa nykyistä tehokkaammin. Lääketieteen paradigma on muuttumassa. Yhä useampaan sairauteen löytyy tulevaisuudessa hoitokeinoja, mutta hoitokeinot kallistuvat koko ajan. Sen takia me emme voi lähteä sirpaloittamaan terveyspalveluiden tuottamista, kuten hallituksen linja näyttää olevan. Vannotaan - toki nyt näyttää, että yhä varovaisemmin, mutta vannotaan edelleen - vahvojen peruskuntien paremmuuteen, kuten täällä muun muassa edellisissä puheenvuoroissa on tehty, ja unohdetaan se, että kansainvälisissä tutkimuksissakin on todettu, että jos terveyspalveluita lähdetään tuottamaan, erityisesti erikoissairaanhoidon palveluita, niin kyllä se minimiväestöpohja on yleensä siellä 100 000-200 000 asukasta. Silloin pystytään järkevästi tuottamaan ne palvelut ja satunnaisvaihtelut poistuvat. Sen takia tämä keskustan kotikunta-maakunta-malli on juuri oikea vastaus nykypäivän ja ennen kaikkea tulevaisuuden haasteisiin.

Väistämättä herää kysymys, kun täällä on kannettu huolta monessa puheenvuorossa - muun muassa edustaja Heinonen kantoi huolta - siitä, että päätöksenteko etääntyy kauas kuntapäättäjistä, jos mennään tähän maakuntamalliin: Mikä päätöksenteko? Mistä siellä kunnissa halutaan päättää (Tapani Tölli: Terveyskeskuksista!) liittyen terveyspalveluihin tai erikoissairaanhoidon palveluihin.

Sanotaan, että terveyskeskuksista halutaan päättää, siitä, missä terveyskeskus sijaitsee. Tämä on ymmärrettävää. On tärkeää, että terveyspalvelut ovat saavutettavissa kaikkialla Suomessa, että ne sijaitsevat lähellä. Mutta samalla joutuu sen toteamaan, että jos me puhumme erikoissairaanhoidosta ja pyrimme sitä panemaan kunnan kokoisiin yksiköihin, että jokainen kunta vastaisi pääsääntöisesti erikoissairaanhoidosta - siis pääsääntönä, niin kuin hallitus ajaa, jokainen kunta vastaisi - niin eihän tämä tule missään tapauksessa toimimaan, liian pieni yksikkö joka tapauksessa. Meillä ei ole Suomessa kuin muutama kunta, jotka pystyisivät tämän hoitamaan, ja silloin tullaan siihen tilanteeseen, että väistämättä lähdetään siellä kunnissa tekemään investointipäätöksiä, jotka eivät välttämättä koko yhteiskunnan ja kansantalouden kannalta ole järkeviä. Kun lähdetään investoimaan sairaalatekniikkaan, esimerkiksi magneettikuvauslaitteisiin ja muihin, ei silloin voida katsoa yhden kunnan näkökulmasta sitä, vaan pitää katsoa laajemman yksikön näkökulmasta, jos aiotaan tehokkaasti hoitaa. Sen takia palveluiden järjestäminen täytyy laajempien hartioiden vastuulle saattaa tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Tässä kuntapäätöksenteossa monesti unohtuu se, että vaikka ehkä 60 prosenttia kunnan rahoista meneekin tuonne sosiaali- ja terveyspalveluihin, niin ne keskeiset lähipalvelut kuitenkin jäisivät sinne kotikuntaan. Mitä sitten se 60 prosenttia kuluista sisältäisi? Kuten tuossa debatissa totesin, valtaosa palveluista on sellaisia, jotka tehdään lääketieteellisin perustein. Eivät kunnanvaltuuston päättäjät voi lähteä ratkaisemaan, kenelle annetaan minkäkinlaista hoitoa, keneltä leikataan lonkka tai mitkä ovat kaiken kaikkiaan lääketieteellisen päätöksenteon perusteet. Niitäkin päätöksiä varmasti joudumme tulevaisuudessa tarkastamaan, kun yhteiskuntamme taloudellinen tilanne muuttuu, mikä lääketieteen palvelu kuuluu julkisen sektorin kustannettavaksi, ja mikä on yksilön oma vastuu. Mutta yksittäinen kunta ei näitä ratkaisuja voi tehdä. Ne pitää tehdä valtakunnallisesti.

Sitten voidaan tietenkin puhua näistä investoinneista ja terveyskeskuksen sijainnista, mutta tällöinkin on järkevää, että katsotaan vähän laajempia alueita ja mietitään koko maakuntien kokoisten alueiden näkökulmasta, että kaikilla asukkailla on se saavutettavuus suurin piirtein toteutumassa, eikä niin, että lähdetään vain yksittäisen kunnan näkökulmasta katsomaan. Nämä palvelut vaativat jatkossa entistä enemmän, kun meidän sairaalatekniikkamme kehittyy ja lääketiede kehittyy, entistä laajempia hartioita. (Timo Heinonen: Aikamoista keskittämispolitiikkaa!)

130/2012

14.12.2012
Markus Lohi /kesk:  Arvoisa puhemies! Eilisessä pitkäksi venyneessä keskustelussa käytettiin muutamia erinomaisia puheenvuoroja, joista yksi oli edustaja Pekkarisen puheenvuoro. Tässä puheenvuorossa hän kävi läpi ja kuvasi hyvin sen pitkän kaaren, jolla tähän tilanteeseen ollaan tultu, siis tilanteeseen, jossa euroalueelle tarvitaan nykyistä tiukempaa talouskuria ja käsittelyssä olevaa sopimusta. (Timo Soini: Kehu vähän meitäkin!)

Suurelta osin Euroopan talousongelmat johtuvatkin siitä, ettei tehtyjä, olemassa olevia sopimuksia ole noudatettu, etenkään kasvu- ja vakaussopimusta. Suomihan näin on tehnyt, mutta muut maat eivät valitettavasti ole, siis kaikki muista maista. Nytkin riskinä on se, että pieniltä mailta vaaditaan tiukkaa noudattamista mutta tiukan paikan tullen suuria maita ei saada välttämättä kuriin. Tämänhetkisen unionin lainsäädännön mukaan jäsenvaltion rakenteellinen eli suhdannevaihteluista korjattu alijäämä saisi olla enintään yksi prosentti jäsenvaltion bruttokansantuotteesta. Nyt käsittelyssä oleva valtiosopimus edellyttää tiukempaa tavoitetta. Rakenteellinen alijäämä saisi valtiosopimuksen perusteella olla enintään 0,5 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Suomen kannalta esitys ei tällä hetkellä ole erityisen ongelmallinen, koska lähtökohtainen julkisen talouden rakenteellinen jäämä on riittävän hyvä ja julkisen talouden velkasuhde on selvästi alle 60 prosenttia. Sopimuksesta voi kuitenkin tulla ongelmallinen, jos taloutemme sukeltaa eikä valtiontaloutta saada kuriin. Tällöin budjettialijäämän rajat tulevat aika nopeasti vastaan, ja eteen voi tulla sopimuksen merkittävin epämääräisyys, joka liittyy siinä käytettyyn rakenteellisen budjettijäämän käsitteeseen. Vaarana ja riskinä on, että komissio tekee oman arvion Suomen rakenteellisesta alijäämästä, joka ei välttämättä kuitenkaan perustu parhaaseen asiantuntemukseen Suomen taloudesta.

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta on arvioinut sopimuksen valtiosääntöoikeuden näkökulmasta. Asiantuntijat näkivät, että ero nykyisen oikeustilan ja nyt esitetyn sopimuksen välillä on niin pieni - onhan se vain 0,5 prosenttia bruttokansantuotteesta - ettei se lisäisi sopimuksen käsittelyjärjestykseen vaikuttavalla tavalla eduskunnan budjettivallan ja samalla Suomen täysivaltaisuuden rajoitusta. Muutos ei tunnu suurelta, kun sitä ajattelee prosentteina, mutta absoluuttisena euromääränä se on kuitenkin lähes miljardi euroa. Odotan, että tulevaisuudessa myös asiantuntijat kiinnittäisivät huomiota siihen, että emme voi enää pitkään nakertaa perustuslain mukaista budjettivaltaa tällaisella niin sanotulla hivuttamistekniikalla. Nyt rajat ovat tulossa vastaan.

Arvoisa puhemies! Esitän, että eduskunnan työjärjestyksen 53 §:ään perustuen käsittelyssä oleva asia lähetetään lausunnon antamista varten suureen valiokuntaan, ulkoasiainvaliokuntaan, tarkastusvaliokuntaan, hallintovaliokuntaan, lakivaliokuntaan, liikenne- ja viestintävaliokuntaan, maa- ja metsätalousvaliokuntaan, puolustusvaliokuntaan, sivistysvaliokuntaan, sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, talousvaliokuntaan, tulevaisuusvaliokuntaan, työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan ja ympäristövaliokuntaan eli kaikkiin muihin valiokuntiin paitsi valtiovarainvaliokuntaan ja perustuslakivaliokuntaan. (Eduskunnasta: Hyvä esitys!)

126/2012

11.12.2012
Markus Lohi /kesk:  Arvoisa puhemies! Viime viikolla poliisin eläkeikää koskevan lain ensimmäisessä käsittelyssä totesimme työurien pidentämisen olevan välttämätöntä. Siihen on olemassa kansantaloudellisia ja työvoiman riittävyyteen liittyviä syitä. Myös eläkejärjestelmämme on koetteilla työ- ja elinkeinoelämän rakennemuutoksissa. Vastalauseessamme ja siihen sisältyvässä pykälämuutosesityksessä esitimme poliisimiehistön ja alipäällystön eläkeiäksi joustavaa 60-68 vuotta ja päällystön kohdalla 63-68 vuotta. Hallitus esitti kaikkien kohdalla eläkeiäksi 63-68 vuotta. Samalla teimme lausumaehdotuksen, että kaikkien turvallisuusviranomaisten eläkeikää olisi tarkasteltu kokonaisuutena.

Esityksemme sai kannatusta perussuomalaisten ohessa myös kokoomuksen riveistä. Kannatusta näytti tulevan ennen muuta niiltä edustajilta, jotka työhistoriansa perusteella tuntevat käsittelyssä olevan asian. Poliisissa miehistön kohdalla eläkeikä on nousemassa 3 vuodella 63 vuoteen tilanteessa, missä keskimääräinen eläköitymisikä työkyvyttömyydestä johtuen on alle 57 vuotta. Alipäällystö jaksaa keskimäärin noin vuoden pidempään. Ero todellisuuden ja lainsäädännöllä asetetun tavoitteen välillä on kasvamassa 3 vuodesta lähes 6 vuoteen. Se ei korjaannu itsekseen eikä varsinkaan asenteella, että olisi kunniakasta päättää työura työkyvyttömyyseläkkeeseen, kuten poliisin eläkeikäasiaa pohtinut työryhmä totesi. Kuulimme hallintovaliokunnassa myös, ettei niin sanottuja senioripolkuja ikääntyville poliiseille ole mietitty.

Arvoisa puhemies! Tiedämme sen, että eläkeikäkysymyksessä hallituksessa on vallalla kaksi linjaa. On kokoomuksen linja, jonka mukaan eläkeikää on nostettava ilman alakohtaista tarkastelua tai joustoja ja piste, ja on myös sosialidemokraattien linja, jossa yleistä eläkeiän nostamisasiaa ei saisi edes keskustella. Siksi hallitus on suosiolla siivonnut yleisen eläkeiän nostamiskysymyksen työmarkkinajärjestöille. Päätöksiä tehtäisiin vasta seuraavalla vaalikaudella, vaikka asialla olisi kiire.

Keskusta pitää yleisen eläköitymisiän nousemista välttämättömänä, mutta haluamme avata toden teolla keskustelun siitä, ettei pelkkä eläkeiän alarajan nostaminen yksinään ole toimiva ratkaisu. Siksi meidän tulee pohtia konkreettisia keinoja ja toimenpiteitä, joilla työikäiset saadaan aikaisemmin työelämään, on vähemmän sairauspoissaoloja, on vähemmän työkyvyttömyyseläkkeelle joutuvia, ja miten eläkkeellä oleva voitaisiin houkutella takaisin työllistymään.

Arvoisa puhemies! Mitä nämä konkreettiset toimenpiteet voisivat olla? Ensinnäkin niin työmarkkinajärjestöjen kuin meidän poliitikkojen on tehtävä entistä lujemmin työtä ikärasismin kitkemiseksi.

Toiseksi meidän on kyettävä luomaan paremmat mahdollisuudet uudelleenkouluttautumiseen varsinkin fyysisesti ja henkisesti vaativaa työtä tekeville. On luotava senioripolkuja ja mahdollisuuksia uudelle työuralle esimerkiksi sopivalla täydennyskoulutuksella.

Kolmantena asiana nostaisin esille työpaikkailmapiiristä huolehtimisen. Tutkitusti on todettu, että eläkeiän saavuttaneet työntekijät harkitessaan työuransa jatkoa kiinnittävät ensisijaisesti huomiota hyvään ja toimivaan työympäristöön, työyhteisön ilmapiiriin, mahdollisuuksiin vaikuttaa omaan työhönsä sekä hyvään esimiestoimintaan.

Arvoisa puhemies! Lainsäätäjinä emme voi pelkästään sanella eläkeiän nostamista, jollemme itse luo puitteita tai tarjoa vaihtoehtoja sille, että työurat tosiasiallisestikin voivat pidentyä. Kannatamme toisessa käsittelyssä lakiehdotuksen hyväksymistä sen täydentämiseksi, jotta työurien pidentämistavoitteessa myös käytännössä onnistutaan ja jotta välttyisimme poliisimiesten ja muidenkin ammattiryhmien kohdalla pitkiltä työttömyysputkilta ja ennenaikaisilta työkyvyttömyyseläkkeiltä.

Esitän edellä olevin perustein seuraavan lausumaehdotuksen: "Eduskunta edellyttää, että luodakseen puitteet eläkeiän alarajan tosiasialliselle nostamiselle on hallituksen ryhdyttävä yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa viipymättä torjumaan työpaikoilla ikärasismia ja muuta epäasiallista kohtelua, turvaamaan ikääntyneille työntekijöille riittävät kouluttautumismahdollisuudet sekä luomaan senioripolkuja ja mahdollisuuksia uuteen työuraan, jossa pätevyysvaatimusten täyttämiseksi voidaan ottaa huomioon myös aiemmassa ammatissa työkokemuksen kautta hankitut tiedot ja taidot."