Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä ollaan nostamassa poliisimiesten ja alipäällystön eläkeikää siirtymäajan jälkeen 60:stä 63:een. Keskustan mielestä miehistön ja alipäällystön eläkeiän nostamiselle ei ole perusteita. Olemme siksi tehneet hallintovaliokunnassa vastalauseen, johon on yhtynyt myös osa perussuomalaisten hallintovaliokunnan jäsenistä.

Valiokunnassa käytyjen asiantuntijakuulemisten perusteella poliisimiehistöön ja alipäällystöön kuuluvien työkyky on nuorissa erinomainen, mutta se on keskimääräistä selvästi alhaisempi varttuneemmalla iällä. Se kertoo selvästi poliisin työn fyysisestä ja henkisestä kuormittavuudesta ammatissa, jossa juuri hyvä fyysinen kunto ja jaksaminen ovat tärkeitä työtehtävien hoitamisen kannalta. Valiokunnan kuulemisessa tuli myös esille, että työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisten määrät ovat muita ammattiryhmiä suurempia juuri poliisin miehistössä ja alipäällystössä.

Nyt käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä ei ole tarpeeksi huolellisesti pohdittu toimenpiteitä, joilla varmistetaan poliisimiesten työkyky eläkeiän noustessa. Myös valmistelevassa työryhmässä oli lausuttu käsityksenä, että työkyvyttömyyseläke on kunniakas tapa päättää virkaura. Näin ei työnantajan pitäisi ajatella. Hallituksen esityksessäkin todetaan työkyvyttömyyseläke kalliiksi vaihtoehdoksi. Asiantuntijakuulemisessa ei ole tuotu esiin konkreettisia toimenpiteitä, millä työkykyä voitaisiin parantaa ja miten poliisien todellinen eläkeikä ja eläköitymisikä voitaisiin saada nousemaan.

Arvoisa puhemies! Kolmantena keinona hallituksen esityksessä mainitaan Poliisihallituksen tehtäväksi järjestää työkykyyn soveltuvia uusia tehtäviä eläköityville poliiseille. Linjaus on kuitenkin kummallinen ottaen huomioon, että meillä ovat olleet valtakunnassa poliisihallinnossa meneillään niin Pora 1 ja 2 -hankkeet kuin nytkin alkamassa oleva Pora 3, joiden tarkoitus on nimenomaan ollut karsia poliisin hallinto- ja aputehtäviä ja pyrkiä siihen, että nimenomaan kenttäpuolella poliiseja olisi riittävästi käytettävissä. Sen takia on hankala nähdä, että jos poliisin eläkeikää nostetaan, meillä pystyttäisiin löytämään kenttätyöstä siirtyviä poliiseja hallintotehtäviin.

Koska työkyky vaihtelee hyvin paljon yksilöiden välillä, olisi hyvin perusteltua siirtyä poliisien osalta, nimenomaan miehistön ja alipäällystön osalta, joustavaan eläköitymisikään niin, että eroamisikä olisi hallituksen nyt esittämä 68 vuotta mutta poliisit voisivat siirtyä tulevaisuudessakin joustavasti 60:n ja 68:n ikävuoden välissä eläkkeelle. Asiantuntijakuulemisten perusteella muutosesityksellemme ei ole perustuslaillisia esteitä, vaikka eläkeikä poikkeaisikin yleisestä eläkeiästä.

Arvoisa puhemies! Samaan aikaan meillä on tiedossa palomiesten osalta nykyisillä säännöksillä erittäin hankala tilanne. Useimmat palomiehet eivät kykene tekemään työtä nykyiseen eläkeikään saakka. Sen takia tulemme esittämään yksityiskohtaisessa käsittelyssä muutosesitystä poliisin hallinnosta annetun lain 15 §:ään sekä lausuntoehdotusta siten, että eduskunta edellyttää, että hallitus asettaa viipymättä työryhmän, jonka tehtävänä on määritellä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistä hoitavien viranomaisten yhdenmukainen eläke- ja eroamisikä. Tällaisia ovat muun muassa poliisi, Puolustusvoimat, palo- ja pelastustoimi sekä Tulli ja Rajavartiolaitos.

Nythän meillä on olemassa poliiseilla oma eläkeikä, Tullilla, Rajavartiolaitoksella ja Puolustusvoimien henkilökunnalla aivan omat eläkeiät, ja sitten vielä on palomiehet, joilla on oma eläkeikä. Olisi perusteltua katsoa näitä kaikkia turvallisuusviranomaisia kerralla, tehdä selvitys siitä, onko todella niin, kuten me olemme saaneet nyt tietoa, että tämä palomiestenkin eläkeikä on todella ongelma. He eivät jaksa siinä käytännön työssä siihen nykyiseen eläkeikään saakka, ja useimmat heistä joutuvat jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle. Palomiehillä jos joillakin ei ole nyt sellaisia korvaavia hallintotehtäviä tai vastaavia toimistotehtäviä, joihin heidät voitaisiin siirtää sieltä kenttäpuolelta, kun ikää kertyy. Sen takia se ongelma on akuutti nimenomaan myös siellä palopuolella, ja on tarvetta katsoa kokonaisuutena kaikkia turvallisuusviranomaisia.

Nyt meillä on tässä käsittelyssä keskeinen turvallisuusviranomainen, poliisi. Kun sisäministeriötä kuultiin asiantuntijakuulemisessa, niin he totesivat, että ei heillä ole vielä tiedossa mitään keinoja, joilla näitä eläköityviä poliiseja, jotka tulevat kentältä, vaikkapa järjestyspuolelta, sijoitettaisiin. Siis he tunnustivat, että ei ole olemassa senioripolkuja, ja tämä on se ongelma, koska jos me ajattelemme, että meillä on kuusikymppinen, vaikka järjestyspuolella ollut poliisimies, niin ei ole ollenkaan tarkoituksenmukaista, että häntä aletaan muutamaksi vuodeksi kouluttaa aivan erilaista asiantuntemusta vaativaan vaikkapa tutkintatyöhön, rikostutkintaan tai esimiestyöhön. Ne ovat oman ammattitaitonsa vaativia tehtäviä, eikä niihin muutamaksi vuodeksi voida lähteä suoraan ketään siirtämään. Tämä on se ongelma... (Puhemies: Minuutti on täynnä, arvoisa edustaja!)

Kritiikkini kohdistuu erityisesti Rovaniemen hallinto-oikeuden lakkauttamiseen ja yhdistämiseen Oulun hallinto-oikeuteen. Tälle esitykselle ei ole esitetty mitään kestäviä perusteita. Päinvastoin kaikki ne kestävät perusteet, jotka olisivat puoltaneet hallinto-oikeuden sijoittamista mieluummin Rovaniemelle, on jätetty huomioimatta tai ainakin hallituksen esityksessä kertomatta. Siksi haluan esittää tässä nyt ne keskeiset perusteet sille, miksi hallinto-oikeus Pohjois-Suomessa olisi ehdottomasti sijoitettava Rovaniemelle. En siis vastusta sinänsä hallinto-oikeuksien yhdistämistä, vaan vastustan jyrkästi sitä, että yhdistetty hallinto-oikeus sijoitetaan Rovaniemen sijasta Ouluun.

Arvoisa puhemies! Haluan kiinnittää huomiota myös siihen, että kun minulla on hyvät yhteydet myös Oulun seutuun, sinänsä se, että hallinto-oikeus sijaitsisi Oulussa, ei ole ongelma eikä minulla ole mitään Oulua vastaan. Mutta Oulun vahvuudet eivät missään tapauksessa ole oikeudellisen osaamisen keskittymän syntyminen tai oikeusklusteri, vaan Oulun vahvuudet ja tulevaisuuden mahdollisuudet ovat aivan muualla. Sen sijaan Rovaniemen vahvuus jo tänä päivänä on se, että meillä on merkittävä oikeudellisen osaamisen keskittymä: Meillä on Lapin yliopisto, meillä on Rovaniemen hovioikeus, Tukesin kaivosviranomainen. Tieasioita koskevat valitukset on keskitetty Lapin ely-keskukseen, ja Rovaniemellä on myös Trafin autoverotusyksikkö, joka on myös osittain ja aika pitkälle juridista toimintaa.

Lapin yliopiston oikeustieteellistä tiedekuntaa ja siellä opiskelevia oikeustieteen ylioppilaita, heidän opintojaan tukisi ehdottomasti se, että paikkakunnalla olisi hovioikeuden lisäksi myös hallinto-oikeus. Tästä syntyisi selviä synergiaetuja ja etuja myös rekrytoinnissa, että alueella olisi useita vahvoja oikeudellisia yksiköitä. Myös täydennyskoulutus hyötyisi tästä ehdottomasti. Jo nyt tällä hetkellä hovioikeuden ja hallinto-oikeuden välillä on saumaton ja tiivis yhteistyö, ja nyt tässä ratkaisussa ollaan tämä yhteistyö ja mahdollisuus synnyttää tällainen oikeusklusteri jättämässä käyttämättä ja ollaan tämä yhteistyö tuhoamassa.

Arvoisa puhemies! Hallinto-oikeuden sijoittamista Rovaniemelle puoltaisi erityisesti myös se, että Lappi on erittäin laaja maakunta, meillä on pitkät etäisyydet ja aivan erityisiä kysymyksiä, jotka liittyvät tähän alueeseen. Lapissa sijaitsee meidän ainoa alkuperäiskansamme, saamelaiset, ja heihin ja myös tähän maankäyttöön liittyy aivan erityisiä oikeudellisia kysymyksiä. Toiseksi Lapissa on vireillä erittäin monia isoja kaivoshankkeita, ja on väistämätöntä, että tulevaisuudessa kaivostoimintaan liittyviin lupiin liittyvät valitukset tulevat kuormittamaan hallinto-oikeuksia. Samalla olisi järkevää keskittää myös valtakunnallisesti kaivostoiminnan lupiin liittyvät valitukset yhteen hallinto-oikeuteen, esimerkiksi Rovaniemen hallinto-oikeuteen.

Arvoisa puhemies! Väistämättä tulee mieleen, ettei hallitus arvosta nyt mahdollisuutta osaamiskeskittymän synnyttämiseen Rovaniemelle. Hallituksen ja oikeusministerin esitys on perustelujen osalta ristiriitainen. Niillä samoilla perusteluilla, joita käytetään hallinto- ja hovioikeuden keskittämisessä Kuopioon, olisi pitänyt keskittää hallinto-oikeus myös Rovaniemelle, mutta näin ei tehdä. Rovaniemen ja Oulun hallinto-oikeuksien koko on niin lähellä toisiaan, että se ei riitä kyllä perusteeksi toiminnan siirtämiselle Ouluun. Siksi tätä hallituksen esitystä tulee ehdottomasti valiokuntakäsittelyssä muuttaa tältä osin.

Arvoisa puhemies! Haluaisin lopuksi kysyä arvoisalta oikeusministeriltä: Miten meillä on varaa jättää hyödyntämättä tällainen mahdollisuus rakentaa Suomeen oikeusklusteri yhdelle paikkakunnalle, jolle saataisiin todellinen oikeudellisen tiedon ja osaamisen keskittymä? Miten meillä on varaa tämmöinen mahdollisuus jättää käyttämättä ja hajottaa nyt jo syntynyt ja erittäin hyvä, toimiva yhteistyö oikeustieteellisen tiedekunnan, hallinto-oikeuden, hovioikeuden ja muiden oikeudellisten toimijoiden kesken? Haluan myös kysyä: mitkä ovat ne todelliset perusteet sijoituspaikan valinnassa nimenomaan Oulun osalle? Tulee nimittäin väistämättä mieleen, että todelliset perusteet ovat jotkut muut kuin ne, mitkä ovat esityksessä näkyvissä, koska ne perusteet eivät kyllä ole kestäviä eivätkä riittäviä tällaiselle ratkaisulle.

Arvoisa puhemies! Toinen peruste, joka oli hieman ristiriitainen, oli se, kun te totesitte, arvoisa ministeri, että hallinto-oikeudessa suurin osa käsittelystä on kirjallista käsittelyä ja se ei vaadi istuntoja ja vielä pyritään siihen, että tulevaisuudessa yhä useampi istuntoja vaativa käsittely voitaisiin hoitaa myös videoneuvottelulla, kun tämä on tarkoituksenmukaista. Silloinhan on aivan sama periaatteessa oikeusturvan kannalta, missä tämä hallinto-oikeus sijaitsee. Jos ajattelemme vaikka Oulun seudun asukkaita, niin heidän oikeusturvansa kannalta, jos he tekevät valituksen vaikkapa kaava-asiasta, on aivan sama, lähettävätkö he sen valituksen postilla Ouluun vai Rovaniemelle. Sillä ei ole mitään merkitystä.

Mutta millä on merkitystä hallinto-oikeuden sijoittumisen kannalta? Sillä on merkitystä, missä tämä henkilöstö sijaitsee, ja sillä, että tällä ratkaisulla nyt hajotetaan se tiivis ja erittäin hedelmällinen ja synergiaetuja tuova yhteistyö, joka on syntynyt siitä, että samalla paikkakunnalla on yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, samalla paikkakunnalla on tämän lisäksi hovioikeus, käräjäoikeus ja hallinto-oikeus, jolloin myös opiskelijat pystyvät hyötymään siitä, että he pystyvät opiskeluaikanaan seuraamaan toimintoja, tutustumaan näihin hallinto-oikeuksiin, saavat harjoittelupaikkoja ja rekrytointi helpottuu, täydennyskoulutus helpottuu, niin kuin on todettu. Nyt tämä keskeinen vahvuustekijä ollaan murtamassa, ja valitettavasti tähän ei ole mitään perusteita. Olen hyvin pettynyt.

Tämä seikka on sellainen, joka mielestäni olisi hyvä tässä valiokuntakäsittelyssä kyllä huomioida, ja pitäisi tarkistaa, mitkä nämä vaikutukset ovat etenkin kuntasektorille. Nimittäin ei ole järkevää, kun valtio samalla antaa yleistä valtionosuutta ja muutoinkin julkinen sektori on kokonaisuus, että toisaalta kuntien sataprosenttisesti omistamien yhtiöitten, kuntayhtymien omistamien yhtiöitten tai mikseipä vaikka valtion sataprosenttisesti omistamien yhtiöitten korkovähennyksiä alettaisiin rajoittaa. Tämä on ainakin tekijä, joka mielestäni kannattaisi selvittää valiokuntakäsittelyssä, jos ei sitä tähän mennessä ole vielä selvitetty.

Ihmettelen sitä, miksi siitä erikoissairaanhoidosta halutaan päättää erityisesti kunnissa. Eiväthän ne valtuutetut voi päättää, keltä lonkka leikataan tai kannattaako magneettikuvaus hankkia. Nämähän ovat lääketieteellistä arviota, josta ne kulut pääosin syntyvät. Tärkeintä on se, että yhdessä päätetään maakunnallisesti, missä ne terveyspalvelut tuotetaan, missä ovat ne toimipisteet, että ne ovat lähellä ihmisiä, ja sen jälkeen ne kulut syntyvät lähinnä lääketieteellisistä arvioinneista.