Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Vielä muutamia näkökulmia tähän hallituksen esitykseen 240/2009 ja hallintovaliokunnan tekemään mietintöön.
Ensinnäkin tosiaan aivan erinomainen asia on se, että tämä nyt on viimein täältä eduskunnasta pujahtamassa ulos, ja aivan kuten ministeri täällä aikaisemmin sanoi, se on nyt jo vaikuttanut niin, että turvapaikanhakijamäärät ovat vähentyneet varsinkin niiden osalta, jotka ovat lähellä ikätestiin joutumista, eli selvästi sillä on ollut jo etukäteen merkitystä, että nämä ikätestit kirjataan lakiin. Varmasti myöskin on erittäin suuri merkitys tällä kasvattilasten perheenyhdistämisoikeuden muuttamisella. Tosin tällä hetkellä perheenyhdistämisessä on erittäin paljon ruuhkaa. Maahanmuuttoviraston tietojen mukaan ainakin 8 000 perheenyhdistämistapausta on vireillä.
Haluaisin sen todeta näistä perheenyhdistämisistä, että on tietysti niin, että kun ne henkilöt, jotka näitä perheenyhdistämisiä hakevat, tulevat sellaisilta alueilta, jotka ovat maailman kriisipesäkkeitä, niin on hyvin ymmärrettävää, että he haluavat hyvin laajalti tänne perheensä yhdistää. Kun lisäksi heidän perhekäsityksensä, kuten täällä jo aiemmin todettiin, on aivan erilainen kuin mitä Suomessa ymmärretään ydinperheellä, niin näitä hakemuksia on aivan varmasti tulossa. On myöskin aivan selvää, että hakeudutaan sellaisiin valtioihin, joista tiedetään, että tämä perheenyhdistämisjärjestelmä on suotuisa. Sen takia on aivan välttämätöntä, että perusteellisesti selvitetään se, mitä hallintovaliokunta on lausumassaan esittänyt nimenomaan tämän perheenyhdistämisen osalta.
Sen ymmärrän, että niillä henkilöillä, joille on myönnetty pakolaisstatus, on oikeus perheenyhdistämiseen. Siihen en halua puuttua. Mutta sitten on jo aivan eri asia, jos ollaan humanitaarisen suojelun perusteella. Minun oikeustajuuni on vaikea mennä sen, että jos täällä on filippiiniläinen lähihoitaja tai kiinalainen metallimies, niin häneltä vaaditaan hyvin korkeaa toimeentuloedellytystä, että hän voi tuoda tänne puolisonsa ja yhden lapsensa. Mutta sen sijaan henkilö, joka on humanitaarisen suojelun perusteella täällä, voi hyvin laajalti tuoda tänne omaa perhettään, ja se on tähän asti johtanut erittäin suuriin perheenyhdistämisiin. Se tietysti tässä tulee jonkin verran muuttumaan, kun tämä kasvattilasten oikeus tulee muuttumaan.
Tämän nykyisen järjestelmän perusteleminen on kyllä erittäin vaikeaa, ja on valitettavasti niin, että me emme voi ratkaista ei Somalian eikä Afganistanin ongelmia sillä, että meidän perheenyhdistämiskäytäntömme on täällä hyvin laaja. Se ei ole se asia, joka sen ratkaisee, vaan muilla tavoin meidän on autettava, koska me emme kuitenkaan voi missään nimessä ottaa niin paljon sieltä väkeä, että sillä olisi mitään merkitystä siellä paikan päällä, valitettavasti.
Tunnen niitä ihmisiä, jotka ovat sieltä tulleet, ja ymmärrän sen hädän, mikä heillä on, mutta meidän on myöskin ajateltava realistisesti sitä, mikä on Suomen rooli ja mistä asioista me voimme vastuumme kantaa. Tässä suhteessa meidän on seurattava siinä muuta pohjoismaista käytäntöä, olkoonkin niin, että meitä tietysti nämä EU-direktiivit koskevat, mutta siltä osalta on juuri tärkeä selvittää, mikä on se direktiivin sisällä oleva liikkumavara, ja sitä ymmärtääkseni tällä selvityksellä nimenomaan, mitä hallintovaliokunta perää, kartoitetaan.
Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana tästä työnteko-oikeudesta. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta oli sitä mieltä, että näiden osalta, joiden papereita ei löydy, olisi voitu jatkaa nykyistä käytäntöä, että kolmen kuukauden päästä pääsee työelämään. Ymmärrän sen siitä näkökulmasta erittäin hyvin, että on monia sellaisia maita, joista näitä papereita ei saa. Kun varsin laajalti asiantuntijoita kuultiin, kävi myöskin ilmi, että ensinnäkin hyvin harvat pääsevät edes töihin, kuten ministerikin täällä sanoi, ja toisekseen, tämä työssäkäyntioikeus ei kyllä ole ratkaiseva vetovoimatekijä.
Toivon, että kun nyt mennään hallituksen esittämässä muodossa – eli vaikka työelämä- ja tasa-arvovaliokunta esitti hallintovaliokunnalle, että se vakavasti harkitsee tämän kohdan muuttamista, se ei siihen kuitenkaan päätynyt – tätä asiaa vielä seurataan ja katsotaan, onko tällä todella olemassa niitä vaikutuksia, että se omalta osaltaan vähentää hakijoiden määrää. Jos ei vähennä, niin tähän asiaan täytyy mielestäni vielä palata, koska en todellakaan usko niin, että se, että pidempään täällä joutuu odottamaan sitä, että pääsee työelämään, parantaisi kenenkään kotoutumista. Näin ei minun mielestäni ole. Vaikka se onkin Ruotsin mallin mukaista, tai itse asiassa Ruotsissa tämä aika on muistaakseni vielä kaksitoista kuukautta, kun meillä on nyt kuusi kuukautta, niin siitä huolimatta tämä ei ole mielestäni oikea tapa. Kyllä tämä kotoutumista edistää niiden osalta, jotka ovat jo tänne tulleet, enkä usko, että se on myöskään merkittävä vetovoimatekijä.