Arvoisa puhemies! Toivoisin, että ministeri omissa jatkopuheenvuoroissaan avaisi niitä toimenpiteitä, joilla tärkeää liikkumismuotoa, pyöräilyä, aiotaan jatkossa edistää.

Pyöräilystä on paljon hyötyä. Siitä on hyötyä ennen kaikkea ihmiselle itselleen, koska se pitää ihmistä hyvässä kunnossa ja edistää hänen omaa terveyttään. Pyöräily on ilmastopolitiikan kannalta hyvä tapa liikkua. Sen päästöt ovat erittäin vähäiset. Myös kaupunkien kehittämisen ja hyvän kaupunkirakenteen näkökulmasta pyöräily on hyvä tapa liikkua, koska se vie vähemmän tilaa kuin autoilu.

Tässä selonteossa on tunnistettu ja tunnustettu kävelyn ja pyöräilyn edistäminen ja otettu siihen kantaa, mutta toivon, että liikennevaliokunta perkaa tämän alueen vielä omalta osaltaan huolellisesti ja miettii sitä, onko tässä selonteossa otettu nyt esiin kaikki tarpeelliset keinot kävelyn ja pyöräilyn edistämiseksi. Nyt kun rahasta on ehkä jonkin verran pulaa, mikä tässäkin keskustelussa on tullut ilmi, niin on hyvä muistaa, että pyöräilyn edistämiseen vaadittavat investoinnit ovat usein paljon edullisempia kuin esimerkiksi vastaavat tieinvestoinnit. Erityisesti toivoisin, että liikennevaliokunnassa käytäisiin läpi se, olisiko tieliikennelakia syytä uudistaa pyöräilyn näkökulmasta nykyistä toimivammaksi, eli että meillä olisi ihan lainsäädännössä pyöräilyn edistämisen kannalta paremmat normit niin, että säännöt pyörällä liikkumiselle olisivat nykyistä selkeämmät. Tällä hetkellähän on paljonkin epäselvyyttä tai ehkä erikoisiakin normeja siinä, millä tavalla pyöräilijä saa liikenteessä itse asiassa lain mukaan käyttäytyä tai ajaa.

Debattivaiheessa kysyin ministeri Kyllöseltä erityisesti tämän tieliikennelain uudistamisesta. Hän omassa vastauksessaan sanoi tulevansa toimimaan sen eteen, että henkinen ilmapiiri pyöräilyn edistämiseksi olisi parempi investointien lisäksi - en tiedä, onko vapaata tulkintaa, jos ajatellaan, että tämä lainsäädännön uudistaminen voisi olla tätä henkistä ilmapiiriä.

Selonteossa on otettu esiin se seikka, että meillä on Euroopassa paljon sellaisia kaupunkeja ja kaupunkiseutuja, joissa pyöräily on paljon korkeammalla tasolla kuin meillä missään Suomessa tällä hetkellä. Suomessa tällä hetkellähän Oulu taitaa olla se kaupunki, jossa pyöräily on kaikkein yleisintä - mikä kertoo ainakin siitä, että kovat ilmasto-olosuhteet tai kylmät talvet eivät sinänsä ole este sille, että ihmiset liikkuvat pyörällä - mutta varmasti myös nämä hyvät eurooppalaiset esimerkit kannattaa käydä läpi. Tällä hetkellä esimerkiksi Berliinissä pyöräilyn kulkumuoto-osuus on ollut kasvussa jo useita vuosia. Se taitaa nyt olla 14 prosenttia eli korkeampi kuin esimerkiksi Helsingissä tällä hetkellä, ja osuus on vielä kasvussa. Eli valiokunta varmasti voi sitten tehdä vielä jonkinlaisen kurkistuksen näihin parhaisiin esimerkkeihin.

On myös selvää, että pyöräily on sitä turvallisempaa ja helpompaa ihmisille, mitä enemmän pyöräilijöitä on. Ja siksi tuntuu hyvältä, että vaikka koko Suomen tasolla tämä kehitys on mennyt siihen suuntaan, että ihmiset pyöräilevät vähemmän, niin Helsingissä kuitenkin pyöräilyn kulkumuoto-osuus viime vuosina on ollut selvässä nousussa, mikä on myönteistä. (Puhemies: Jätetäänkö kävely sitten toiseen puheenvuoroon?)

Pääsiäislomalta palatessani pysähdyin Pihtiputaalla, ja siellä ruokapaikan ikkunasta vilahti vanhempi naishenkilö polkupyörän selässä ja jäin sitten miettimään, että olikohan se myös myönteinen vastaesimerkki: Pihtiputaan mummo pyöräilemässä.

Arvoisa puhemies! Sitten pettymys. Jo toisen kerran tämän hallituskauden aikana yliopistojen määrärahoja leikataan. Kuitenkin vain muutamia vuosia sitten Suomessa tehtiin suuri yliopistouudistus, johon varmasti on ladattu aika paljon odotuksia siinä, että se on yksi niistä asioista, joilla rakennamme tämän maan tulevaisuutta. Millä tavalla opetusministeri ja pääministeri näkevät sen, onko eduskunnalla täydet mahdollisuudet harkita tätä asiaa ja miettiä, voisivatko nuo samat säästöt löytyä jostain muualta kuin yliopistoista, jostain muualta kuin tulevaisuuden rakentamisesta?

Toisaalta ihmiset ovat aina olleet kekseliäitä. Ihmiset ovat olleet yritteliäitä ja muuttaneet omaa elämäntapaansa ja tapoja tehdä asioita usein hyvinkin nopeasti, joten ainakin itse uskon, että meillä on mahdollisuuksia saada aikaan tämä muutos, päästä tilanteeseen, jossa käytämme luonnonvaroja kohtuullisella tavalla.

Meidän täytyy myös hyväksyä se tosiasia, että joitain luonnonvaroja ja joitain alueita meidän täytyy yksinkertaisesti jättää käyttämättä, eli me emme voi käyttää ihmiskuntana kaikkia niitä resursseja, joita meillä on teknisesti mahdollisuuksia hyödyntää. Mielestäni tämä tarkoittaa esimerkiksi arktisen alueen luonnonvarojen hyödyntämistä. Olisi paras, että toistaiseksi jätämme ne rauhaan. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä kysymystä, jonka ulkoasiainvaliokunnan jäsen Salolainen otti esille, eli perinteistä luonnonsuojelua, luonnon monimuotoisuuden suojelua tai, niin kuin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Soini sanoi, biodiversiteetin suojelua. Biodiversiteetin suojelu tarkoittaa sitä, että meidän täytyy jättää alueita myös käyttämättä ja hyödyntämättä.

Arvoisa puhemies! On mielestäni hyvä muistaa, että kun rakennamme yhteiskuntaa, jossa luonnonvaroja käytämme kestävästi, niin itse asiassa teemme itsellemme hyvää yhteiskuntaa. Meidän on mahdollista rakentaa nykyistä tasa-arvoisempaa, yritteliäämpää, kekseliäämpää, ihmisille työtä ja hyvinvointia tuottavaa yhteiskuntaa samalla, kun rakennamme kestävää yhteiskuntaa.

Tässä yhteydessä on hyvä huomata myös se, että käsitys siitä, että arvonlisäveron korotus sinänsä tarkoittaisi tuloerojen kasvua, on väärä käsitys. Tässä päätöksessä on tehty ratkaisu, jossa arvonlisäveroa korotetaan. Se on toimenpide, jolla saadaan kerättyä runsaasti rahaa yhteiskunnan palveluiden tuottamiseen, ja samalla kuitenkin tässä päätöksessä huolehditaan siitä, että tuloerot eivät näiden veropäätösten myötä kasva. Tämä on mahdollista silloin, kun rakennetaan sellainen kokonaisuus, jossa indeksikorotuksia aikaistetaan, päivärahatulojen verotusta kevennetään edelleen perusvähennystä korottamalla ja pieniin palkkatuloihin tehdään veronkevennys, vaikka sitä muualle ei tehdä. Voi olla, että tämä kokonaisuus ei ole niin yksinkertainen viestiä, mutta mielestäni se on kaikkien tässä salissa hyvä muistaa, että vaikutukset tuloeroihin eivät riipu arvonlisäverosta.

Koko Euroopan talouden tilanne on tänäänkin kuultujen uutisten perusteella erittäin epävarma, ja jos peilaamme nyt sovitun julkisen talouden sopeutuksen mittaluokkaa siihen, mistä keskusteltiin kesäkuussa hallitusneuvotteluissa Säätytalolla, niin huomaamme hyvin sen, että uutiset taloudesta, ennusteet taloudesta ovat tämän vajaan vuoden aikana muuttuneet epävarmemmiksi ja osittain huonommiksi. Silloin kun Säätytalolla käytiin neuvotteluja ja oltiin erimielisiä siitä, kuinka paljon julkista taloutta pitää sopeuttaa, niin edes kokoomus ei ehdottanut yhteensä 5 miljardin euron sopeutusta, ja nyt kuitenkin talouden pohjaluvut ovat sen verran heikentyneet, että kuusi hallituspuoluetta on yhdessä sopinut näinkin ison mittaluokan julkisen talouden sopeutuksesta. Mittaluokka on niin suuri, että täällä on totta kai sisällä sellaisia päätöksiä, jotka ovat ikäviä, epämiellyttäviä ja vaikeita ja joilla on myös huonoja seurauksia.

Yhtenä myönteisenä asiana haluan ottaa vielä esille sen päätöksen, josta esimerkiksi edustaja Virtanen puhui, eli että työmarkkinatuen suuruus ei enää näiden päätösten jälkeen riipu puolison tuloista eikä työmarkkinatuki voi leikkautua kokonaan pois puolison tulojen perusteella. Tämä on mielestäni erittäin iso asia. Oikeastaan koko sen ajan, kun itse olen ollut kansanedustaja, 12-13 vuotta, säännöllisesti olen saanut ihmisiltä palautetta siitä, että työmarkkinatuen riippuvuus puolison tuloista koetaan lannistavana, epäoikeudenmukaisena, ja sitten totta kai sillä on ollut myös niitä vaikutuksia, että perheen on käytännössä todella vaikea lisätä omia tulojaan. Eli näissä perheissä, joissa työmarkkinatuki on leikkautunut, tämä todellinen marginaalivero on ollut erittäin paljon korkeampi kuin hyvätuloisilla. Joten vaikka se ei nyt koske niin loputonta määrää ihmisiä, mutta niitä ihmisiä, joita se koskee, se on heille aito parannus, ja olen siitä hyvin iloinen.

Arvoisa puhemies! Sitten lyhyesti kaksi erittäin kielteistä päätöstä - tai päätöstä, joista ei missään nimessä voi pitää: yliopistoindeksin jäädyttäminen eli yliopistosäästöt. Toivon, että eduskuntakäsittelyssä eduskunta löytää näille säästöille vaihtoehdon.

Minä en tietenkään ole vastuussa ollenkaan niistä lupauksista tai siitä, mitä vasemmistoliiton äänestäjille on annettu ymmärtää. Mutta tosiasia on se, että vaikka tässä päätöksessä nostetaan arvonlisäveroa, niin se ei heikennä pieniä ansiotuloja ansaitsevien asemaa eikä se heikennä päivärahan saajien asemaa, koska se korotus on kompensoitu heille. (Puhemies koputtaa)

Edustaja Yrttiaholle ehkä muistutuksena, että Yhdysvalloissa nimenomaan republikaanien oikeisto kiivaasti aina vastustaa liikevaihtoveroa eli arvonlisäveroa, koska se on niin hirvittävän tehokas tapa kerätä rahaa yhteiskunnan palveluihin.