Olen sitä mieltä, että hallituksen toimet perusturvan parantamiseksi ovat lyöneet jarruja köyhyyden ja tuloerojen kaventamiseksi ja se on kohtuullisen hyvä saavutus tällaisessa taloustilanteessa, jossa politiikkaa on tehty. Kannatan ajatusta siitä, että seuraavalla hallituskaudella tehdään konkreettinen tulevaisuusohjelma köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseksi. Yksi konkreettinen asia, mistä sen voi aloittaa, on lapsilisän muuttaminen etuoikeutetuksi tuloksi, jolloin se ei vaikuttaisi toimeentulotuen määrään. Kannatatteko te myös tätä ajatusta, valtiovarainministeri Katainen?

Arvoisa puhemies! Nuoruus on elämänvaihe, jossa apua ei voi odottaa kauan. Siksi haluan tarkastella välikysymyksessä esiin nostettua aihetta erityisesti lasten ja nuorten näkökulmasta. Vuosina 1990-2008 lapsiköyhyys lähes kolminkertaistui. Erityisesti yksinhuoltajaperheet ovat vaikeassa asemassa. Kun kyse on lapsuudesta, kerran rikki mennyttä on vaikeaa ja kallista korjata. Siksi hyvän lapsuuden edellytyksistä on huolehdittava myös vaikeina aikoina. Keskeistä on tasa-arvoisten lähtökohtien varmistaminen ja vastuu tulevista sukupolvista. Köyhien lapsiperheiden määrän kasvu liittyy myös työmarkkinoiden muutokseen. Vähän koulutetuille on aiempaa vähemmän työpaikkoja, työelämä on silppuuntunut, ja matalapalkkaisella työllä on aiempaa vaikeampi tulla toimeen. Toisaalta 15 prosentissa köyhistä lapsiperheistä huoltajalla on korkeakoulutus. Viime vuosina tehdyt pienimpien äitiys-, isyys- ja vanhempainrahojen korotukset, lapsilisien sitominen indeksiin ja tasokorotus kolmannesta lapsesta lähtien, yksinhuoltajan lapsilisän korotus ja kotihoidon tuen korotus ovat merkittäviä mutta eivät vielä riittäviä parannuksia köyhyyden ja sen periytymisen ehkäisemiseksi. Vaikka lapset huomioidaan toimeentulotuen normissa, olisi selkeämpää, että lapsilisä muutettaisiin etuoikeutetuksi tuloksi.

Nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi kaikille peruskoulun päättäville on tarjottava opiskelupaikka. Tällä hallituskaudella ammattikoulujen aloituspaikkoja onkin lisätty 10 000:lla. Työttömyyskorvauksen ehtoja on muutettu siten, että myös ansiosidonnaisella voi opiskella uuteen ammattiin. Nuorisolain uudistus taas on lisännyt viranomaisten yhteistyötä, ja työpajatoiminnalle on saatu lisää resursseja. Pohja syrjäytymisen ehkäisemiselle luodaan kuitenkin riittävällä perusturvalla. Vihreiden ratkaisu riittävään perusturvaan on perustulon käyttöönotto.

Arvoisa puhemies! Talouden kestävyysvajeen lisäksi on paikattava myös hyvinvoinnin kestävyysvajetta. Seuraavan hallituksen onkin sitouduttava tuloerojen kaventamiseen, eivätkä vihreät voi lähteä mukaan sellaiseen hallitukseen, jonka ohjelmassa köydyyden torjuminen ei ole uskottavasti mukana. Sosiaaliturvan tason on oltava riittävä, ja sen on oltava samalta planeetalta nykyajan työelämän kanssa. Tässä viimeisessä asiassa vihreät ovat usein olleet valitettavan yksin.

Verotuksen uudistamista on selvitetty tällä hallituskaudella ja siitä päätetään kevään hallitusneuvotteluiden yhteydessä. Ennen vaaleja puolueiden pitää avata omat verokantansa. Esimerkiksi kokoomus on tuonut suorasukaisesti julki tuloeroja kasvattavan verolinjansa. Se perustuu verotuksen alentamiseen ja siitä mahdollisesti seuraavaan talouskasvuun ja uusiin työpaikkoihin. Kun valtiontalouden tilanne on niin synkkä kuin se on, täytyy vain ihmetellä kokoomuksen yltiöoptimismia. SDP puolestaan on keskittynyt lähinnä vastustamaan kaikkia hallituksen muutoksia verotukseen, olivat ne sitten korotuksia tai kevennyksiä.

Arvoisa puhemies! Vihreiden mielestä verotusta on keventämisen sijaan maltillisesti korotettava. Verotuksen painopistettä on siirrettävä työn verotuksesta kulutuksen ja ympäristön saastuttamisen verottamiseen mutta kuitenkin verotuksessa pienituloisille kompensoiden. Pääomatulojen verotusta on korotettava ja siitä on tehtävä progressiivista. Uraani- ja windfall-verojen käyttöönotto, turpeen verotuksen kiristäminen ja jäteveron laajennus tuovat myös verotuloja. Myös arvonlisäveroa on hieman korotettava, vaikka se ei helppo päätös olekaan. Samaan aikaan pienten tulojen verotusta on oikeudenmukaisuuden ja työllisyyden nimissä edelleen kevennettävä.

Arvoisa puhemies! Tällä hallituskaudella tehtiin ilmasto- ja energiapoliittinen tulevaisuusselonteko. Seuraavan hallituksen on tehtävä tuloerojen kaventamiseen ja köyhyyden vähentämiseen tähtäävä tulevaisuusselonteko. Eriarvoisuuden ja hyvinvointierojen poistamisen pitää olla seuraavan hallituksen ykköstavoitteita ilmastonmuutoksen torjumisen lisäksi.

Mitä tulee perusturvan parantamiseen, niin varmasti riittää tehtävää seuraaville hallituksille. Mielestäni nyt on relevanttia puhua siitä, mikä on jäänyt tältä hallitukselta kesken, mutta itselläni ei ole mitään hävettävää ainakaan verrattaessa edellisen hallituksen perusturvan nostamiseen. Tämä hallitus on, kuten on tullut monta kertaa tänään tässä salissa ilmi, nostanut perusturvaa enemmän kuin edellinen hallitus.

Tällä hallituskaudella yksi konkreettinen esitys, joka tuli oikeastaan työryhmän kautta, liittyi liikenteeseen. Toivon, että ensi vaalikaudella sen raportin, joka tuli LVM:stä ruuhkamaksujen käyttöönotosta Pääkaupunkiseudulla, ehdotukset saadaan nopeasti aikaan. Liikenne aiheuttaa noin viidenneksen Suomen kasvihuonepäästöistä, ja erityisesti henkilöautoliikenne on ollut voimakkaassa kasvussa joukkoliikenteen kustannuksella. Ruuhkamaksujärjestelmä olisi erinomainen tapa lisätä joukkoliikenteen houkuttelevuutta ja vähentää ihmisten autoriippuvuutta.

Ensimmäinen varapuhemies: Otetaan ministereitten kommentteja väliin. Ministeri Lehtomäki ja sitten ministeri Pekkarinen.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset ulottuvat lähes kaikille elämän osa-alueille. Ne vaikutukset ovat dramaattisia, ja ne kattavat niin taloudellisen, sosiaalisen kuin myös turvallisuuspoliittisen ulottuvuuden. No, dramatiikkaa on jo ympäristön kantokyvyn ja ihmiskunnan sietokyvyn huomioon ottaen valmiiksi aivan liikaa. Lisääntyvät sään ääri-ilmiöt, kuivuuden vaikutukset välttämättömän veden ja ruuan saatavuuteen ja elinkelvottomaksi muuttuvat alueet voivat synnyttää valtavia ympäristöpakolaisvirtoja. Valtioiden luhistumisilla on vaikutus myös Suomen turvallisuusympäristöön, puhumattakaan ilmastonmuutoksen inhimillisistä vaikutuksista siellä, minne se iskee kaikkein suorimmin. Ilmastonmuutoksesta kärsivät kaikkein eniten ne, joilla menee huonosti jo nyt.

Ison-Britannian hallituksen taannoin tilaamassa Sternin raportissa arvioidaan ilmastonmuutoksen kustannusten voivan nousta 5-11 prosenttiin maailman taloudesta. Sellaista laskua ja sen aiheuttamaa taantumaa tuskin kukaan haluaa Suomeen tai koko maailmaan.

Arvoisa puhemies! Itse haluan tarkastella ilmastonmuutosta myös oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Teollisuusmaissa asuu noin viidennes maailman väestöstä, mutta tämä viidennes on tuottanut yli 80 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä. Suomalainen tuottaa vuodessa yli 10 tonnia hiilidioksidipäästöjä, kun vähiten kehittyneissä maissa luku on henkeä kohti vain noin 0,2 tonnia. On oikeudenmukaista, että johtovastuun ilmastonmuutoksen torjunnasta ottavat kehittyneet maat.

Verotuksella pitää tukea päästöjen vähentämistä, ei niiden lisäämistä. On myös oikeudenmukaista, että ilmastonmuutoksen torjuntaan osallistuvat kaikki ikäpolvet eikä sotkua jätetä omien lasten ja heidän lastensa siivottavaksi.

Sitten ottaisin esiin liikennepolitiikan, joka oli vähän laajemmin esillä siinä tulevaisuusvaliokunnan taustamuistiossa kuin varsinaisessa mietinnössä. Suomi on osana kansainvälistä yhteisöä sitoutunut vähentämään omat päästönsä kestävälle tasolle. Jotta päästöjä saadaan leikattua vähintään 80 prosenttia vuoden 1990 tasosta, pitkällä aikavälillä on siirryttävä käytännössä päästöttömään henkilötieliikenteeseen.

Yksi erinomainen keino vähentää ihmisten autoriippuvuutta ja siten myös päästöjä on joukkoliikenteen suosiminen ja ruuhkamaksujen käyttöönotto. Ruuhkamaksujen käyttöönottoa selvittänyt työryhmä luovutti selvityksensä liikenneministeri Vehviläiselle eilen. Työryhmän työ puhuu voimakkaasti ruuhkamaksujen käyttöönoton puolesta. Raportin mukaan ruuhkamaksut vähentäisivät liikenteen ympäristöhaittoja, lisäisivät joukkoliikenteen matkustajamääriä, parantaisivat Helsingin seudun liikenteen toimivuutta ja vähentäisivät liikenneonnettomuuksia. Tällä hetkellä joukkoliikenteen osuus kotimaisesta henkilöliikennesuoritteesta on laskussa, samalla kun henkilöautoliikenteen osuus on kasvussa. Suunta pitäisi kääntää täysin päinvastaiseksi.

Arvoisa puhemies! Kun kehitämme ohjauskeinoja kohti vähäpäästöistä yhteiskuntaa, on suosittava niitä vaihtoehtoja, joissa ihmisillä on aitoa valinnanvaraa. Tiiviisti asutulla kattavan joukkoliikenteen tarjoavalla Pääkaupunkiseudulla ruuhkamaksut edustaisivat parhaalla mahdollisella tavalla tätä periaatetta. Voisi vaivattomasti suosia vähäpäästöistä joukkoliikennettä, mutta jos ei halua, saa saastuttavasta liikkumismuodosta maksaa enemmän. Ilmastonmuutoksen torjunnan verotaakka kohdistuu silloin niihin, jotka ilmastoa enemmän saastuttavat.

Yhdistettynä joukkoliikenteen kehittämiseen, väyläinvestointeihin ja ekologisiin maankäytön ja asumisen ratkaisuihin ruuhkamaksut ovat helppo tapa pienentää Suomen päästöjä merkittävästi.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston ilmasto- ja energiapoliittista tulevaisuusselontekoa lukiessa huomaa, että sitä laadittaessa ilmastonmuutokseen on suhtauduttu asian vaatimalla vakavuudella. Kuten selonteossa todetaan, polku vähäpäästöiseen yhteiskuntaan edellyttää isoja poliittisia päätöksiä. Päästöjen vähentämiseksi tarvitaan laajoja, syviä ja ripeitä toimia kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja sektoreilla. Välillä tulee kuitenkin sellainen olo, että tämä laajojen, syvien ja ripeiden toimien tarve ei ole vielä kaikkien päättäjien ja kansalaisten ajatuksiin kunnolla iskostunut. Tämä on iso ongelma.

Arvoisa puhemies! Seuraavan vaalikauden isoin asia on talouskriisin, ilmastokriisin ja niistä seuraavan sosiaalisen kriisin saaminen hallintaan ja hillitseminen.

Oli ensinnäkin mukavaa lukea tämän maanantain Helsingin Sanomista Liikenneviraston pääjohtajan Juhani Tervalan näkemyksiä. Liikennevirastossa on valmistunut asiantuntijaraportti nimeltään Liikenneolosuhteet 2035, joka linjaa liikennepolitiikan tulevaisuutta. Tervala herätteli Helsingin Sanomissa suureen liikennepolitiikan linjanmuutokseen, jossa painotetaan joukkoliikennettä, Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen tuen kasvattamista ja kehityksen kärjen suuntaamista kohti kävelyn ja pyöräilyn lisäämistä. Suurissa kaupungeissa valtio lisäisi panostuksia joukkoliikenteeseen niin paljon, että siitä tulisi tasavertainen ja houkutteleva vaihtoehto henkilöautoilulle.

Rakentamisen painopistettä siirrettäisiin tieverkoston investoinneista ratojen kunnostamiseen. Erityisesti päärataan panostettaisiin, kun taas tieverkon osalta ylläpidettäisiin nykyisiä teitä mutta uusia suuria investointeja harkittaisiin tarkasti. Toteuttamislistan kärkeen oli nostettu muun muassa päärata ja Pääkaupunkiseudun lähiliikenteen tarpeet.

Tämä vastaa myös vihreää visiota liikenteen tulevaisuudesta. Haluamme nähdä Suomessa rataverkon, joka on nopea ja kattava ja joka yhdessä järkevän hinnoittelun kanssa tekee junaliikenteestä henkilöautoa ja lentokonetta paremman vaihtoehdon. Vain näin voimme saavuttaa asetetut tavoitteet liikenteen ilmastopäästöjen vähentämisessä.

Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmän kehittäminen on välttämätöntä myös kansainvälisten liikenneyhteyksien tulevaisuuden kannalta. Vihreiden tavoitteena on EU-tasolla edistää Suomen kytkemistä eurooppalaiseen rataverkkoon Rail Baltican kautta ja pitkällä tähtäimellä junayhteyden rakentaminen Helsingin ja Tallinnan välillä.

Arvoisa puhemies! Mielestäni joukkoliikennettä on tuettava ennen kaikkea siellä, missä on joukkoja. Siellä, missä siihen on kaupunkirakenteen ja väestöpohjan puolesta edellytykset, pitää ihmisiä päättäväisesti kannustaa joukkoliikenteen käyttäjiksi. Myös Pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakenteen eheyttäminen edellyttää toimivaa joukkoliikennettä ja erityisesti raideliikennettä. Tämä edellyttää, että joukkoliikenteen kulkuneuvoilla on tiheä vuoroväli, matkustaminen on viihtyisää ja liikenne pysyy aikatauluissaan.

Pisara-radan toteuttaminen nopealla aikataululla on tästäkin näkökulmasta välttämätöntä. Paljon on tietysti kuntien omissa käsissä, mutta myös valtion on tulevina vuosina lisättävä panostuksiaan joukkoliikenteeseen. Tällä hallituskaudella ansiokkaasti aloitimme suurten kaupunkien joukkoliikenteen tukemisen, mutta sen volyymia on seuraavalla hallituskaudella ehdottomasti lisättävä.

Ilmastosyyt, Pääkaupunkiseudun rajallinen tila ja tarve löytää tuloja, joilla kattaa liikenteen kehittäminen, puhuvat vääjäämättömästi Pääkaupunkiseudun ruuhkamaksujen puolesta.

Arvoisa puhemies! Vihreiden tavoitteena joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen volyymin lisäämisellä on paitsi vähentää autoriippuvuutta ja ilmastopäästöjä myös sujuvoittaa ja parantaa eri kulkumuotojen, myös autoilijoiden, liikenneolosuhteita. Seuraavalla vaalikaudella on lisättävä resursseja joukkoliikenteeseen ja kevyen liikenteen lisäämiseen ja parantamiseen, mainiten erityisesti suurten kaupunkien joukkoliikenteen tuen kasvattamisen. Samoin ensi hallituskaudella on saatava aikaan päätös Pääkaupunkiseudun ruuhkamaksujärjestelmän ottamisesta käyttöön.

Olisin vielä kysynyt ministerin näkemystä, niin kuin moni muukin on kysynyt, tähän Liikenneviraston raporttiin, joka on toki asiantuntijanäkemys, ei poliittinen näkemys, mutta kuitenkin esimerkiksi vihreästä näkökulmasta se sisälsi erinomaisia painotuksia nimenomaan joukko-, kevyen- ja raideliikenteen osalta. Eli mikä on ministerin näkemys tämän raportin etenemisestä tai raportin ajatusten eteenpäin viemisestä poliittisella tasolla? Ja sitten myös kysymys ruuhkamaksuista, jota selvitettiin kovasti tällä hallituskaudella. Uskooko ministeri, että seuraavalla hallituskaudella voimme tehdä päätöksen Pääkaupunkiseudun ruuhkamaksujärjestelmän käyttöönotosta?

Täällä salissa keskusteltiin viime kuussa EU:n nopean toiminnan taisteluosastojen valmiuksista, ja siinä yhteydessä jo totesin, että näiden osastojen käyttämättömyys on jo itsessään oikeastaan merkki siitä, että tarvetta olisi pikemminkin nopean toiminnan siviilivalmiuksien kehittämiselle. Siviilijoukkojen valmiudet liittyvät esimerkiksi hätäavun ja jälleenrakennuksen lisäksi yhteiskunnan perustoimintojen, kuten hallinnon, sosiaali- ja terveyspalveluiden, oikeuslaitoksen ja poliisin, toimintakyvyn turvaamiseen kriisialueella. Toivonkin, että tämän asiantuntijan myötä voimme sitten voimakkaasti kehittää myös tätä valmiutta, koska samaan aikaan, kun EU päätti (Puhemies: Minuutti!) nopean toiminnan sotilaallisista joukoista, päätettiin myös nopean toiminnan siviilivalmiuksista eli Civilian Response -tiimin perustamisesta, ja se on jäänyt vähän sivujuonteeksi. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Uskon, että suomalainen asiantuntemus auttaa asiaa.

Toteaisin jatkosta, että seuraavalla hallituskaudella varmasti tulemme hyvin rankkojenkin rakenteellisten uudistusten eteen. (Puhemies: Minuutti!) Tätä keskustelua, mitä julkisuudessa on käyty, en halua siirtää yli seuraavan vaalikauden, niitä käytännöllisiä tosiasiallisia toimenpiteitä esimerkiksi varuskuntaverkon suhteen, vaan ne … [Puhemies sulki puhujan mikrofonin, koska puheaika ylittyi.]

Nyt, kun EU:n kriisinhallinnan rakenteet ovat muuttumassa uuden ulkosuhdepalvelun myötä, on entistä tärkeämpää olla mukana vaikuttamassa tuleviin kriisinhallinnan konsepteihin. Suomi on ollut etulinjassa luomassa ja kehittämässä Euroopan unionin siviilikriisinhallinnan konseptia, ja meillä on asiantuntijoiden kouluttamisessa ja operaatioissa toimimisessa hyvä maine. Suomen pitääkin kehittyä kriisinhallinnassa nimenomaan siviilikriisinhallinnan suurvallaksi. Siviilikriisinhallinnan kansallisen strategian mukaan asiantuntijan lisääminen pysyviin edustustoihin sekä EU:ssa että YK:ssa parantaa Suomen vaikutusmahdollisuuksia.

Arvoisa puhemies! Suomen pitäisi ajatuksella miettiä, miten Suomen panosta maailman kriisien ehkäisemisessä ja purkamisessa voitaisiin kasvattaa. Uuden vaihteen löytäminen kriisien ennaltaehkäisemisessä ja hallinnassa edellyttäisi voimakkaita lisäpanostuksia kehityspolitiikassa, kehitysyhteistyössä sekä erityisesti siviilikriisinhallinnassa.

Tässä salissa keskusteltiin viime kuussa EU:n korkean valmiuden taistelujoukoista eli niin sanotuista nopean toiminnan joukoista. Peräänkuulutin siinä keskustelussa, että hyvin koulutettujen ja varustettujen taisteluosastojen käyttämättömyys on osoitus siitä, että tarvetta olisi pikemminkin nopean toiminnan siviilivalmiusjoukoille. Siviilijoukkojen valmiudet liittyisivät hätäavun ja jälleenrakennuksen lisäksi esimerkiksi yhteiskunnan perustoimintojen kuten hallinnon, sosiaali- ja terveyspalveluiden, oikeuslaitoksen ja poliisin toimintakyvyn turvaamiseen.

Arvoisa puhemies! Samaan aikaan, kun EU päätti näistä nopean toiminnan taistelujoukkojen perustamisesta, päätettiin myös nopean toiminnan siviilijoukkojen eli Civilian Response Teamin perustamisesta. Vaikka joukkoihin on koulutettu suomalaisiakin jäseniä, niiden merkitys on jäänyt varsin vähäiseksi ja valmiusvelvoitetta päivystysvuoroon ei ole. Mielestäni Suomen pitäisikin aktiivisesti ajaa EU:ssa nopean toiminnan siviilijoukkojen tavoitteen selkeämpää määrittelyä ja aktiivista käyttöä kriisinhallintatehtävissä.

Arvoisa puhemies! Uskon, että oman asiantuntijan lähettäminen EU-edustustoon parantaa mahdollisuuksiamme vaikuttaa nopean toiminnan siviilivalmiuksien parantamiseen.