Erkki Tuomioja

74/2013

19.06.2013
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja Herra puhemies! Samanaikaisesti, kun skeptisyys ja kielteisyys EU:ta kohtaan kaikissa jäsenvaltioissa on selvästikin lisääntynyt, on tästä yksi merkittävä poikkeus, jossa hyvin laajasti halutaan myös enemmän ja vahvempaa Eurooppaa, ja se on yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alue, ja se näkyy myös tässä meidän keskustelussamme täällä.

Se, että Euroopan unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei ole tänä päivänä parhaassa mahdollisessa hapessa, ei johdu perussopimusongelmista. Me saimme Lissabonin sopimuksessa uusia välineitä yhdessä toimimisen vahvistamiseen. Euroopan ulkosuhdehallinto on toiminnassa. Se on lähtenyt vähän kangerrellen liikkeelle, mutta kysymys ei kuitenkaan ole niinkään näistä välineistä vaan tahtotilasta, ja surullista on todeta, että etenkin ehkä suurten jäsenvaltioiden tahtotila yhdessä toimimiseen on heikompi kuin se vielä 5 tai 10 vuotta sitten oli. Tämä näkyy siinä, että Euroopan unioni on jättänyt käyttämättä vaikutusmahdollisuuksiaan ja vaikutusvaltaansa useissa asioissa, joissa eivät ainoastaan meidän omat kansalaisemme vaan myöskin muu maailma odottaisi Euroopalta vahvempaa panosta ja johtajuutta.

Silloin, kun Eurooppa saa asiansa ja linjansa kuntoon, me pystymme vaikuttamaan ja me olemme osoittaneet kiitettävää johtajuutta esimerkiksi ilmastonmuutoksessa, kansainvälisen oikeusjärjestyksen vahvistamisessa. Ei olisi esimerkiksi kansainvälistä rikostuomioistuinta ilman EU:n panosta. Kauppapolitiikassa, jossa EU:lla on vahva mandaatti, johtajuus on myöskin vahvaa, ja ehkä myöskin asekauppasopimus, ATT, jossa EU oli hyvin yksimielisesti sitä tukemassa, kertoo menestyksestä.

Valitettavasti tietysti lista menetetyistä mahdollisuuksista ja toimimattomuudesta on kuitenkin vielä pidempi, mutta toivottavasti ainakin Suomi tätä haluaa ja sen puolesta toimii, että tähän saadaan muutosta. Itse odotan paljon joulukuun Eurooppa-neuvostolta, jossa on tarkoitus käsitellä ja tehdä myös päätöksiä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja yhteisen puolustuksen, joka on siis tässä vaiheessa kriisinhallintavalmiuksien, lisäämisestä ja vahvistamisesta. Tätä on kaikin keinoin tuettava. Mutta yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kuuluu myöskin se, että meidän täytyy olla avoimia niille Euroopan maille, jotka haluavat liittyä mukaan, ja ottaa ne mukaan silloin, kun ne täyttävät kaikki jäsenyyskriteerit. Se vahvistaa myös Euroopan strategista asemaa ja ääntä maailmalla.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Juuri näin. Siis Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistaminen nauttii laajaa kannatusta, ja näin nähdään myöskin Suomessa. Eurokriittisetkin voivat kannattaa tätä puolta unionissa. Ehkä se johtuu myöskin siitä, että katsotaan - olen todennut - että meillä eletään maailmassa kahta todellisuutta. On tämä vanha voimapolitiikan maailma, jossa varautuminen ja varustautuminen ovat ratkaisu turvallisuusongelmiin, mutta sen ohelle ja sen ohitse on nousemassa tämä keskinäisen riippuvuuden maailma, jossa vain toimimalla yhdessä ja ratkomalla yhdessä uusia turvallisuusongelmia pystytään kaikkien hyvinvointia edistämään, ei vähiten sen vuoksi, että kestävän kehityksen saavuttaminen on turvallisuuspolitiikankin kannalta lähivuosikymmenien aivan välttämätön tavoite.

Juuri tässä Euroopan unionilla on mahdollisuuksia. Se ei ole suinkaan täysimääräisesti niitä käyttänyt. Uskon, että nyt me tulemme näkemään, että tässä tulee tapahtumaan, ja me haluamme olla itse siinä mukana aloitteellisesti, unionin valmiuksien lisäämisessä. Kysymyshän ei ole voimavaroista yksinomaan, vaan siitä, miten niitä käytetään. Unionillahan on välineitä enemmän kuin millään muulla kansainvälisellä toimijalla, mutta sen kyky käyttää niitä johdonmukaisesti yhdessä on edelleenkin erittäin puutteellinen. Tämä on niitä asioita, joihinka me haluamme saada selvää parannusta.

Täällä edustaja Thors esitti aikaisemmin kysymyksen Turkista. Turkin tilanne - tai se, mitä näemme Turkin kaduilla tapahtuvan - on tietysti hyvin vastenmielistä, eikä sitä voida pitää hyväksyttävänä, mutta on myöskin nähtävä, että tämä paremminkin alleviivaa sitä, miten tärkeätä on saada Turkki eurooppalaiseen yhteisöön kunnioittamaan ja toteuttamaan eurooppalaisia arvoja. Turkki on demokratia, mutta demokratia on muutakin kuin se, että enemmistö yksin päättää. Se on kansalaisten kunnioittamista, kuulemista, yhteistoimintaa. Tässä on Turkilla pitkä matka, mutta me emme tätä asiaa Turkissa edistä, jos me nyt olemme paukuttamassa ovia kiinni sen vuoksi, että tapahtuu tällaisia asioita. Tämän paremminkin pitäisi olla viesti siitä, että Turkille on oltava avoimempia, mutta objektiivisten jäsenyyskriteerien pohjalta.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja Herra puhemies! Vuonna 1991 silloisen puheenjohtajamaan ulkoministeri Jacques Poos Luxemburgista nousi lentokoneesta ja antoi lausunnon: "Nyt on Euroopan hetki tullut!" Hän viittasi silloin siihen, että Jugoslavian hajoaminen oli johtanut sotilaallisiin konflikteihin ja että Eurooppa pystyisi nyt puuttumaan asioihin. Näinhän ei tapahtunut. Sehän oli itse asiassa Euroopan eräänlainen heikkous, syvin hetki.

Mutta sen jälkeen on opittu paljon ja on ymmärretty myöskin, että eihän Eurooppa suinkaan vielä 91 ollut varustautumaton. Päinvastoin, koko Eurooppahan oli varautunut kylmän sodan hengessä käymään ydinsotaa ja turvautui ydinsateenvarjoon ja suurvaltastrategioihin, mutta tilanne oli se, että niillä keinoilla, ydinsuojilla tai tällaisilla, ei ollut mitään käyttöä silloin, kun piti vastata hajoavien valtioiden ongelmiin, etnisiin ristiriitoihin, pakolaisvirtoihin tai siihen, että terroristit kaappaavat lentokoneita ja törmäävät niillä pilvenpiirtäjiin tai mitenkä ympäristökatastrofeja torjutaan ja miten niissä toimitaan.

Tämä on se, missä nyt Eurooppa on lähtenyt vähitellen liian hitaasti kehittämään tällaisia valmiuksia, ja nämä ovat keskenään osa tätä Euroopan yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja sitä puolustusta, mitä me haluamme rakentaa. Kyllä, siihen kuuluvat sotilaalliset voimavarat, mutta siihen kuuluvat myöskin kriisinhallintavalmiudet, siihen kuuluvat kaikki ne kehityspolitiikan, kauppapolitiikan ja muut keinot, joita EU:lla on käytettävissä ja jotka ovat muuten tämän niin sanotun eurooppalaisen perspektiivin osoittaneet merkittävimmäksi rauhoittajaksi ja vakauden tuojaksi levottomalle Länsi-Balkanille. Tämä on muistettava, kun me puhumme esimerkiksi suhteista muihinkin jäsenyydestä kiinnostuneisiin maihin, että tämä eurooppalainen perspektiivi uskottavalla tavalla on tärkein myöskin rauhan ja vakauden kannalta.

Tähän ei suuntaan eikä toiseen Natolla tai siihen, kuulummeko me Natoon, ole mitään vaikutusta eikä mitään haittaa. Voisi esittää paremminkin päinvastaisia argumentteja, mutta se on sitten toisen keskustelun aihe.

65/2013

06.06.2013
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja Herra puhemies! Pohjoismaiden yhteistyö elää kaikilla aloilla uutta kukoistuskautta, eikä sillä ole periaatteessa rajoja, ja uusin osoitus tästä on se, millä tavoin turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on myös noussut pohjoismaisen yhteistyön keskiöön. Suomen uudessa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa, jonka eduskunta on käsitellyt, myös pohjoismainen yhteistyö oli keskeisessä asemassa, ja se sai myös eduskunnan vastauksessa selkeän tuen. Tämä on sama tilanne kaikissa Pohjoismaissa. Myös Ruotsissa parlamentaarinen ryhmä julkaisi viime viikolla raporttinsa, ja siinä kirjataan myös Ruotsin selkeä tuki syventyvälle pohjoismaiselle ulko-, turvallisuus- ja puolustusyhteistyölle.

Pohjoismaista ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa käsiteltiin myös 11. huhtikuuta Tukholmassa ensimmäistä kertaa Pohjoismaiden neuvoston erillisessä teemaistunnossa, jossa se sai myös laajan tuen. Se seikka, että Pohjoismaat ovat tehneet erilaisia valintoja liittoutumisen suhteen - kolme maata on Nato-jäseninä ja Ruotsi ja Suomi sotilaallisesti liittoutumattomia - ei ole nykymaailmassa este tällaiselle turvallisuus- ja puolustusyhteistyön kehittämiselle, eikä tämä yhteistyö tähtää kenenkään osalta tämän olotilan muuttamiseen suuntaan tai toiseen. Yhteistyö on hyvin käytännönläheistä ja puolustuksen alalla kattaa ennen kaikkea koulutuksen, harjoituksen, tietyt valvontatehtävät, hankinnat ja kriisinhallinnan. Näitä tullaan puolustusministeri Haglundin puheenvuorossa enemmän käsittelemään.

Haluaisin erikseen vielä nostaa esille viime vuosien konkreettisista tuloksista pohjoismaisen solidaarisuusjulistuksen vuodelta 2011, Pohjoismaiden tietoturvaviranomaisten Cert-yhteistyöverkoston perustamisen sekä Suomen ja Ruotsin osallistumisen harjoitustoimintaan Norjan valvontavuorossa Islannissa alkuvuodesta 2014, jolle eduskunta on nyt täällä myös antamassa tukensa.

On tärkeätä, että jatkamme pohjoismaisen yhteistyön tiivistämistä kriisinhallinnassa. Yhteistyömme näissä operaatioissa on jo vakiintunutta, ja se on myöskin saanut paljon arvostusta osakseen, koska Pohjoismailla on samankaltainen lähestymistapa näihin tehtäviin ja meidän osaamistamme myöskin halutaan käyttää hyväksi. Näin on Afganistanissa, näin on EU:n pohjoismaisessa taisteluosastossa ja toivottavasti lisääntyvässä määrin myöskin taas YK-tehtävissä. Keskustelu näistä asioista on keskittynyt ennen kaikkea puolustusyhteistyöhön, mihin on ihan ymmärrettäviä syitä. Kuitenkin on myös tärkeätä avartaa tätä keskustelua laajan turvallisuuden näkökulmasta. (Jyrki Yrttiaho: Oikein!)

Turvallisuus ei enää ole kasvavan keskinäisen riippuvuuden leimaamassa maailmassa varautumista erilaisiin kriisitilanteisiin tai vain sitä, mitenkä sotilaallisia voimavaroja käsitellään. Laaja-alainen turvallisuus on asia, joka edellyttää laajaa yhteistyötä ja turvallisuuden rakentamista. Tämän päivän turvallisuushaasteet ovat yhä moniulotteisempia. Väestönkasvu ja ilmastonmuutos ovat esimerkkejä globaaliin turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Kaikkien Pohjoismaiden turvallisuuspolitiikka perustuu laaja-alaiselle turvallisuudelle, ja tämä näkemys mahdollistaa myös kokonaisvaltaisen sisällön yhteistyöllemme. Tätä korostimme myös pohjoismaisessa ulkoministerikokouksessa toukokuun alussa, jossa sovimme siitä, että jatkossa tulemme tarkastelemaan laaja-alaiseen turvallisuuteen liittyvän vakiintuneen yhteistyön näkyvyyttä tuon puolustuspoliittisen yhteistyön rinnalla ja kenties myös siitä laatimaan yhteisen visionäkemyksemme ja toimintaohjelmamme, koska Pohjoismailla on juuri tällaisissa globalisaation hallintaan, laajan turvallisuuden rakentamiseen liittyvissä kysymyksissä ehkä ainutlaatuinen asema ja mahdollisuus myönteisellä tavalla vaikuttaa ja tässä työssä pohjoismaisen yhteistyön mahdollisuuksia on vielä paljon käyttämättä.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja Herra puhemies! Ensinnäkin Chicagossa ei todellakaan ollut Islannista mitään puhetta. Sitä on hoideltu ihan toisilla raiteilla, eikä se ole Nato-kokouksen asia, eikä myöskään missään käytäväkeskusteluissa. Mutta sitten toteaisin myöskin sen, että alusta alkaen on ollut selvää, että Suomi ei ole osallistumassa - eikä se ollut myöskään missään vaiheessa Islannin ehdotus - varsinaiseen air policing -tehtävään. Tämä on ollut koko ajan selvää.

Se, mikä on ollut tässä nyt työn alla ja kysymysmerkkinä, on ollut, että voisiko tähän tehtävään sisältyä, jos sellainen tarve tuollaisen kolmen viikon jaksoon sattuisi, tunnistuslentotehtävää. Myönnän, että meillä on ollut ihan avoin näkemys siitä, että sekin voisi olla ihan hyödyllistä. Se ei ole mitään air policingia eikä mitään voimankäyttötehtävää, mutta tämä on myöskin suljettu pois. Tämä on siis tapahtunut Naton puolelta, se pitää paikkansa, mutta en näe, että tämä olisi tämän tehtävän kannalta mikään kovin oleellinen kysymys. (Seppo Kääriäinen: Se on oleellinen asia!) Toteaisin vain edustaja Kanervalle, että edustaja Kanerva kysyy pohjoismaista puolustusliittoa. Tämä vain ei nyt ole kuitenkaan sellainen asia, jonka näkisin nykymaailmassa realistisena. (Ilkka Kanerva: Ei tänään eikä huomenna!) Se on vain siis todettava, ja sitten jos teillä on hakemuksia joihinkin muihin hankkeisiin, niin ne pitää sitten käsitellä erikseen.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja Herra puhemies! Ensin edustaja Haaviston kysymykseen, mitä johtopäätöksiä voisi tehdä, voin sanoa ainakin, että hallitusten tasolla ei ole vielä mihinkään johtopäätöksiin mitään syytä nähty. Mutta yksi johtopäätös ehkä on kuitenkin se, että kun seuraa tätä niin sanottua keskustelua ja uutisointia, niin täytyy aina ottaa huomioon se vahva tarkoitushakuisuus ja se tapa, jolla uutisia käytetään joidenkin tiettyjen poliittisten päämäärien ja tavoitteiden saavuttamiseksi.

Toinen kysymys koskee, edustaja Kiviniemen kysymys, tätä mahdollisuutta kehittää Pohjoismaiden neuvoston keskustelua ja turvallisuuspoliittista käsittelyä. Olemme tälle ihan avoimia. Tietysti nykyisinkin jo ulko- ja puolustusministerit osallistuvat eri tavoin Pohjoismaiden neuvoston keskusteluihin, ja on tietysti ennen kaikkea neuvoston parlamentaarikkojen asia tehdä tästä esityksiä, mutta me olemme niille kylläkin avoimia.

Se, mitä tuossa puheenvuorossani totesin, oli se, että me olemme ulkoministereiden kesken avanneet keskustelun siitä, tarvittaisiinko jokin sellainen asiakirja, joka ehkä vastaisi EU:n niin sanottua turvallisuuspoliittista strategiaa ja joka käsittelisi juuri näitä laaja-alaisen turvallisuuden kysymyksiä, siitä Pohjoismaille avautuvia yhteistoimintamahdollisuuksia ja kohteita. Tällainen valmistelu on nyt työn alla.

Kolmanneksi toteaisin, että mahdollista tarvetta tai ylipäänsä mahdollisuutta tai tarvetta Suomen liittoutumisaseman muuttamiseen en näe tällä hetkellä. Tulevaisuus voi tietysti tuoda sitten uusia asetelmia. Mutta on kuitenkin yksi poikkeus, josta olen käyttänyt aikaisemminkin puheenvuoroja, ja se on se, että kun meillä on tämä EU:n niin sanottu turvatakuulauseke - sanon "niin sanottu", koska tällä nimellähän sitä ei muualla kuin Suomessa käsitellä - jota ei ole pyritty millään lailla EU:n puolella täsmentämään, niin voisi ajatella, että EU ja Norja ja Islanti solmisivat samankaltaisen ratkaisun kuin Schengen-yhteistyössä, jossa ne liittyisivät tämän artiklan piiriin, jolloin poistuu se teoreettinen mahdollisuus, että pohjoismainen solidaarisuus ja EU-solidaarisuus voisivat eri tilanteissa tarkoittaa eri asioita, ja tämä myöskin pakottaisi sitten EU:n vähän tarkemmin pohtimaan sitä, mitä tällä lausekkeella ja artiklalla todellisuudessa tarkoitetaan ja minkälaisia valmistelutoimenpiteitä se voisi jo nyt edellyttää.

Neljänneksi edustaja Nauclérin kysymykseen: Tämä aloite European Peace Institutista on tuolla Euroopan ulkoasiainhallinnossa selvittelyn kohteena. Me olemme siihen selvittelyyn kyllä osallistuneet ja sitä tukeneet eri tavoin, mutta EU:ssa ei tätä päätöksentekovalmiutta ole. Se ei siis ole nyt pohjoismainen kysymys ensisijaisesti, vaan jo EU:n valmistelussa.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja Herra puhemies! Joulukuun Eurooppa-neuvostossa on tarkoitus käsitellä yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämistä, ja sitä valmistellaan ulkoasiainneuvostossa sekä ulko- ja puolustusministereiden kokoonpanoissa, ja siinä esillä olevat asiat koskevat ennen muuta tätä kriisinhallintavalmiuksien kehittämistä, sekä aineellisten että organisatoristen valmiuksien, ja ennen kaikkea myöskin erilaisten osioiden parempaa yhteensovittamista ja johtamista, mikä on EU:n suuri heikkous kriisinhallinnassa, vaikka sillä näitä instrumentteja, keinoja, on käytettävissä enemmän kuin millään muulla toimijalla.

Toiseksi tarkoitus on myöskin puhua näistä voimavaroista, voimavarojen kehittämisestä, ja siihen liittyy juuri tämä yhteiskäyttö ja yhteishankinnat, pooling and sharing, jota tapahtuu EU:n sisällä myöskin hyvin erilaisissa kokoonpanoissa. Ranska, Englanti, Benelux, Pohjoismaat ja Visegrad-maat esimerkiksi kaikki ovat tällaisia. Näitä voitaisiin asteittain myöskin laajentaa siltä osin kuin ne tuovat siihen osallistuville konkreettisia kustannustehokkuushyötyjä ja lisäävät osaamista.

Edelleen on tarkoitus myöskin keskustella ja kannustaa päätöksiin aidoista, avoimista puolustusvälinemarkkinoista, että ei olisi tällaista protektionismia EU:n sisällä, joka myöskin on erittäin iso kustannuksia ja nimenomaan hankintakustannuksia nostava tekijä.

Nämä ovat niitä asioita, joita tuolloin valmistellaan, ei sen vähempää mutta ei ehkä myöskään vielä dramaattisempaa, ja tämä on edennyt aika positiivisesti.

Toinen kysymys, johonka haluan vastata, koskee tätä kansalaisjärjestöjen osuutta. Erityisesti juuri tämän laaja-alaisen turvallisuuden osalta kaikilla Pohjoismailla on hyvin vahva traditio siitä, että asioita, esimerkiksi meidän YK-strategiaamme tai ihmisoikeusohjelmaamme, valmistellaan hyvin laaja-alaisessa yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa. On ihan luonnollista, että jos ja kun me tulemme päätymään Pohjoismaissa siihen, että jonkinlaista tällaista turvallisuusstrategiaa valmistellaan yhdessä, niin jossain vaiheessa siinäkin työssä pohjoismaisella tasolla myöskin käytäisiin tällaista kansalaisjärjestökeskustelua ja -kuulemista.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja Herra puhemies! Haluan kiittää osaltani tästä keskustelusta ja kertoa myöskin siitä, että täällä eduskunnassakin on varmaan syytä ja tarvetta useammin ja strukturoiden käydä hyvinkin valmisteltuja keskusteluja näistä ulko- ja turvallisuuspolitiikan laaja-alaisista kysymyksistä.

Uskon, että tämä keskustelu on selventänyt monia asioita ja matkan varrella myöskin monet asiat, esimerkiksi Islannin tehtävään liittyen, ovat selkiytyneet ja monet väärinkäsitykset poistuneet. Siitä, kenen ansiota tai kenen syytä nämä ovat, en lähde väittelemään. Hallitus on joka tapauksessa tehnyt kaikki ratkaisunsa tässä yksimielisesti ja pyrkinyt tekemään ne hyvässä yhteisymmärryksessä eduskunnan kanssa ja nimenomaan niin, että olemme koko ajan lähteneet siitä, että eduskunnan kanta on viime kädessä se, jonka mukaisesti tulemme toimimaan. Näinhän tietysti mikään muu mahdollisuus ei voi olla olemassakaan.

Se, mitä me olemme kuitenkin tehneet, on se, ja haluan painottaa, että olemme myöskin alusta alkaen lähteneet siitä, että Ruotsi ja Suomi tässä kulkevat yhtä jalkaa, että me molemmat teemme oman valmistelumme, arvioimme ja vaihdamme koko ajan sitä koskevia tietoja ja sitten, minkä päätöksen teemmekin, teemme sen saman esitelmän, saman ratkaisun. Näin on hyvin yhteistyössä myöskin tapahtunut.

Ruotsin valtiopäivät sai vastaavan selvityksen samanaikaisesti, samansisältöisesti, niin että siihen ei jäänyt myöskään mitään tulkinnanvaraisuuksia siihen verrattuna, minkä me olemme Suomessa eduskunnalle toimittaneet. Totta kai on paljon aloja, joilla on edelleen yhteistyölle kehittämis- ja laajentumismahdollisuuksia.

Täällä nostettiin esiin aivan oikein kysymys siitä, voidaanko katastrofitilanteisiin joitain nimenomaan pelastuspalvelutyyppisiä valmiuksia ja niihin liittyviä joukkoja kehittää. Kyllä, näin pitäisi. Tämä tietysti on ensisijaisesti sisäministereiden toimialaa. Jotenkin itse olen vähän hämmästynytkin siitä, että sisäministeriön alalla tätä yhteistyötä ei ole viety vielä niin pitkälle kuin ulko- ja puolustusministereiden kesken. Mutta tämäkin asiantila ollaan nyt korjaamassa.

Puhemies Eero Heinäluoma: Ministeri Haglund, runsas 2 minuuttia.

3/2013

06.02.2013
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja Herra puhemies! Kun edellistä selontekoa valmisteltiin, maailman väkiluku oli 6,7 miljardia, ja nyt se on 7 miljardia ja 70 miljoonaa, eli yksin tänä aikana on maailman väkiluku kasvanut 70 kertaa Suomen väkiluvun määrällä. Maailman turvallisuuspolitiikan muutoksia arvioitaessa tämä on sellainen perusasia, joka on muuttanut ja muuttaa edelleen maailmaa ja korostaa keskinäisen riippuvuuden kasvua.

Kestävän kehityksen saavuttaminen, mihin meillä voi parhaimmillaankin olla vain muutama vuosikymmen, on ainoa keino turvata inhimillisen elämän mahdollisuudet maapallon edelleen kasvavalle väestölle. Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on suurin mutta ei ainoa tähän liittyvä jättiläishaaste. Jos siihen ei kyetä, tulevat kaikki ne laajaan turvallisuuteen kohdistuvat uhat, joita jo edellisissä selonteoissa on käsitelty, edelleen kärjistymään ja viime kädessä realisoitumaan myös sotilaallisina uhkina.

Kestävän kehityksen ja turvallisuuden yhteys on ilmeinen, kuten myös demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion merkitys niiden perustana. Elämme siis sellaisessa maailmassa, jota emme historiasta tunne, ja sen vuoksi historialliset kokemukset turvallisuuden vahvistamisesta perinteisen voimapolitiikan keinoin voivat johtaa kohtalokkaisiin virhepäätelmiin. Samalla on kuitenkin tunnistettava, että maailmassa on edelleen vanhentuneeseen voimapolitiikkaan uskovia toimijoita, joiden virheiden ennalta torjumiseen on myös varauduttava. Siksi selonteossa lähdetään siitä, että vahva sitoutuminen eurooppalaiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön on turvallisuuspolitiikan perusta ja että laaja-alainen ulkopoliittinen keinovalikoima on tarpeen varmistamaan Suomen vaikutusmahdollisuudet. Oleellista on, ettei turvallisuuspolitiikka ole vain turvallisuusuhkien ennakointia ja torjuntaa vaan myös aktiivista turvallisuuden rakentamista yhteistyössä lähialueilla, Euroopassa ja globaalisti.

Euroopan unioni on hyvinvoinnin ja vakauden perusta maanosassaan. Suomelle EU on perustavaa laatua oleva arvovalinta, jolla on vahva turvallisuuspoliittinen ulottuvuus. On etujemme mukaista kaikin tavoin edistää EU:n kansainvälisen toimintakyvyn ja aseman vahvistamista sekä EU:n yhtenäisyyttä. Yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tulee vahvistaa strategista lähestymistapaa. Olemme sitoutuneet EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseen. Vaikka Euroopan turvallisuus on hyvä, on lähiympäristössä epävakaustekijöitä. EU:n laajentuminen on tästäkin syystä perusteltua.

Suomen lähiympäristö on vakaa. Alueellinen yhteistyö vahvistaa tätä vakautta ja edistää myös vastaamista laajan turvallisuuden haasteisiin.

Pohjoismainen yhteistyö ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa on noussut entistä keskeisempään asemaan. Pohjoismaat ovat Suomelle monin tavoin luonteva viiteryhmä, ja Suomi on selonteossa sitoutunut yhteistyön kehittämiseen. Tämä yhteistyö edistää alueemme vakautta ja turvallisuutta, antaa Pohjoismaille parempia mahdollisuuksia osallistua kansainvälisten ongelmien ratkaisuun. Yhteistyötä vahvistaa Pohjoismaiden välinen solidaarisuusjulistus avusta luonnonkatastrofeissa ja terrori-iskuissa. Yhteistyön voimana on hyötyjen etsiminen tekemisen kautta. Se ei perustu institutionaalisiin rakenteisiin. Lähtökohtana ovat joustavuus ja pragmaattisuus.

Laaja-alainen osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan on keskeistä myös meidän ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassamme. Kokonaisvaltaisuus sekä siviili- ja sotilaallisen toiminnan täydentävyys ovat keskeisiä. Kriisinhallintatehtävien vaativuus lisääntyy. Kriisinhallintaan osallistuminen on keino vastata turvallisuushaasteisiin, kantaa vastuuta, kohottaa maamme kansainvälistä painoarvoa ja kehittää omaa turvallisuuttamme ja osaamistamme. Kriisinhallintaan osallistuminen tapahtuu aina ulkopoliittisen harkinnan pohjalta. Kriisien kokonaisvaltainen hallinta edellyttää toimien jatkumoa muun muassa kriisien ennaltaehkäisystä, rauhanvälityksestä ja sellaisista kriisinhallintatoimista, jotka luovat edellytykset jatkokehitykselle.

Muuttuvassa toimintaympäristössä aktiivinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on Suomen etujen mukaista. Sitä ovat leimanneet avoimuus, kansainvälinen vastuunkanto ja rakentava linja, ja tästä on syytä pitää kiinni myös jatkossa.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Siihen nähden, miten hyvässä hengessä tätä selontekoa on valmisteltu yhdessä parlamentaarisen kontaktiryhmän kanssa ja muullakin tavoin ylläpidetty yhteistyötä, olen lievästi pettynyt tähän keskusteluun. Ymmärrän kyllä, että nousee aivan erityisiä tarpeita esiin, mutta olisin toivonut, että samalla, kun kerrataan historiaa, niin osattaisiin myös irtaantua vähän vanhasta historiasta, katsoa nykymaailmaa, mitkä ovat ne todelliset suuret muutostrendit, jotka vaikuttavat meidänkin turvallisuuteemme.

Muutaman erityiskysymyksen osalta on todettava, että hallitusohjelmalinjaukset ovat lähtökohtana olleet tällekin selonteolle, mitä tulee meidän suhteisiimme ja yhteistyöhön Naton ja Nato-kumppanuuden osalta. Tämä yhteistyö ei vie meitä yhtään lähemmäksi Nato-jäsenyyttä, oli sitten niin, että jotkut sitä haluaisivat tai toiset sitä pelkäisivät. Ihan tukevasti meidän omissa käsissämme on tätä koskeva mahdollinen päätöksenteko. Meillä ei ole mitään tähän liittyviä tarpeita, eikä Islannin ilmatilassa harjoitteleminen tätä myöskään muuta. Osallistuminen Islannin ilmavalvontaan on Naton tehtävä. Tämänhän teki muuten Naton pääsihteerikin täällä hyvin selväksi: ei ole kysymys tästä tehtävästä.

Tämä tulee ihan lähiaikoina eduskunnan laajaan käsittelyyn ja keskusteluun, selvittelyyn, mistä on kysymys, mutta itse näen sen tärkeänä osana tämän selonteon keskeistä linjausta pohjoismaisen yhteistyön lisäämisestä ja tiivistämisestä, joka ei tähtää mihinkään uusiin sopimusjärjestelyihin, vaan hyvin käytännönläheisesti pyrkii lisäämään kustannustehokkuutta, yhteistyövalmiuksia niin koulutuksessa, harjoituksissa, valvontatehtävissä, kriisinhallinnassa ja hankinnoissa. Ja tämä on kaikki sellaista, jolla on varmasti, näin toivon, myös täällä salissa erittäin vahva tuki.

Muutama ihan erityiskysymys Malista, edustaja Soini kysyi. Kaikki Euroopan unionin toimenpiteet ja sen jäsenvaltioiden toimenpiteet perustuvat YK:n turvallisuusneuvoston päätökseen Malista, jossa annetaan täysi tuki Afrikan unionin ja Ecowasin tulevalle missiolle Malissa, ja sitä varten on EU tehnyt neuvostossa omat päätöksensä, jossa se valmistautuu tähän missioon tavoitteenaan nimenomaan tukea ja kouluttaa Afrikan unionin ja sen jäsenvaltioiden kykyä vastata tähän hyvin vakavaan, meidänkin turvallisuuteemme heijastuvaan haasteeseen.